Teksti: Asko Sirkiä Faktat: Timo Kauppi Kuvat: tutustumiskäynnille osallistuneiden

Puolessa vuosisadassa ehtii tapahtua paljon. Sen huomasi jo varuskunnan portilla, kun Lappeenrannasta junalla Riihimäelle saapunut kuusihenkinen ydinjoukko purkautui tilataksista ja yhdessä Helsingin sekä Tampereen yhden miehen vahvistusten kanssa odotteli sisäänpääsyä.

Aikanaan avoin ja yleisten teiden halkoma varuskunta-alue on nykyisin tarkoin aidattu ja vartioitu, eikä sisäpuolelle ole pääsyä ilman asianmukaisia kulkulupia. Nytkään niiden saaminen ei ollut mikään itsestäänselvyys.

Tällä kerralla lupien heltiämisessä auttoi hankkeen puuhamiehen Timo Kaupin sinnikkyys ja kontaktit oikeisiin henkilöihin. Yksi heistä on Riihimäellä yhä vaikuttava ja varuskunnassa pitkään palvellut everstiluutnantti evp. Kai Heimonen, joka liittyi joukkoon yhdessä toisen riihimäkeläisen, majuri evp. Raimo Hämäläisen kanssa. 

Viestirykmentin radiokomppanian ikäluokka 1977-78 muistaa Hämäläisen parhaiten komppanian päällikkönä, kapteenina, joka oli ehtinyt hankkia kokemusta myös rauhanturvatehtävissä. Nuori luutnantti Heimonen puolestaan vastasi alokkaiden kouluttamisesta.

Ne munkkikahvit viimein 

Kun joukkoon vielä liittyi oppaaksi lupautunut ylivääpeli Niko Tuominen, avautuivat portit ja tutustumiskierros saattoi alkaa. Kolmella autolla liikkuneen joukon ensimmäinen kohde oli sotilaskoti. Jo aiemmin mainittujen lisäksi sinne suuntasivat Risto Ekholm, Hannu Liimatta, Reijo Liiri, Pertti Pajunen, Asko Sirkiä, Jarmo Tuuva ja Jussi Vainikka.

Uudehkon, entisen keltaisen ruokalan korvanneen muonittamon yhteydessä sijaitsevan sotilaskodin antimet maistuivat. Maistuivat miltei yhtä mainioilta kuin aikoinaan vanhan punatiilirakennuksen sotkussa. Niinpä hillomunkit kahvi kyytipoikana katosivat parempiin suihin vanhalla rutiinilla. Näillä eväillä oli hyvä jatkaa matkaa.

Maanpuolustusta ja yritystoimintaa

Viipurista 1944 Riihimäelle siirretty, pitkät perinteet omannut Viestirykmentti lakkautettiin vuoden 2014 lopussa,  ja nykyisin Riihimäen varuskunta kuuluu hallinnollisesti Panssariprikaatin alaisuuteen.

Varuskuntana Riihimäki on yksi maamme vanhimpia yhä käytössä olevia. Nykyisin siellä mm. pureudutaan elektroniseen sodankäyntiin. Alueella toimii yhä myös Viestikoulu Maasotakoulun alaisuudessa. Puolustusvoimien yksiköiden lisäksi alueella on erilaista yritystoimintaa.

Vuodet ovat muokanneet laajaa varuskunta-aluetta siinäkin mielessä, että osia siitä on luovutettu siviilikäyttöön. Samalla osa vanhoista tsaarin aikaisista, 1900-luvun alkupuolella rakennetuista kasarmeista on ainakin tällä haavaa kokonaan vailla aktiivista käyttöä. Mutta silti museoviraston tarkan silmälläpidon alaisena.

Näistä yksi on entinen reservin aliupseerikoulu, Huvikumpunakin tunnettu, jonne suunnattiin suoraan sotilaskodista. Vanha rakennus on jämerästi entisellä paikallaan, mutta käyttämättömyydestä kielivät alakerran ikkunoita peittävät rakennuslevyt.

Huvikummun jälkeen siirryttiin hartaampiin tunnelmiin, vanhaan varuskuntakirkkoon, joka rakennuksena on kokenut monta eri vaihetta. Onpa väliin mahtunut jaksoja varastonakin, mutta pitkälti aktiivisten riihimäkeläisten ansiosta kirkkoa on remontoitu ja saatu pysymään asianmukaisessa kunnossa. 

Luterilaisen pelkistetyksi Suomen itsenäistymisen jälkeen riisuttu entinen sipulikirkko toi monen mieleen elävästi siellä vannotut sotilasvalat. 

Kirkolta kierros jatkui takaisin keskelle nykyistä varuskunta-aluetta, jossa pysähdyttiin hetkeksi entisen radio- ja puhelinkomppanian pihaan. Kun aikanaan tuon pitkän rakennuksen yläkerran luokkahuoneissa kuumeisesti taottiin sähkötysavaimia ja välillä vastaanotettiin reikänauhakoneen ”lähettämää” sähkötystä, alakerrassa puolestaan paneuduttiin selässä kannettavien kelojen ja parikaapeleiden salaisuuksiin.

Aukealla kentällä mieliin palasivat siellä pidetyt sulkeiset, muut kokoontumiset ja riviin järjestetyt radioautot, jotka odottivat harjoituksiin lähtöä. Sisälle entisiin radiokomppanian tiloihin – kuten ei muihinkaan yhä puolustusvoimien aktiivikäytössä oleviin rakennuksiin – ei kuitenkaan ollut pääsyä. 

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi

Sen sijaan kierroksen jatkuessa sisälle päästiin perinnetiloihin, jonne on koottu Viestirykmentin eri vaiheisiin liittynyttä kalustoa. Katse kiinnittyi myös seinällä olleeseen, kehystettyjen valokuvien rivistöön, johon oli koottu Viestirykmentin komentajat aikajärjestyksessä.

Sitten olikin aika suunnata upseerikerholle, jossa ryhmää odotti Viestirykmenttiä sen viime vaiheissa komentanut eversti evp. Seppo Uro. Hän oli lupautunut pitämään katsauksen Riihimäen varuskunnan vaiheisiin aina sen rakentamisesta nykypäivään.

Upseerikerholla – jonne aikanaan harvalla oli asiaa, ellei sitten ollut saanut komennusta vaikkapa ovimiehen tehtäviin – kuitenkin ensin lounastettiin. Kuten aina varusmiesaikana ruokalassa, täälläkin ruoka maistui ja sitä oli riittävästi. Niinpä täysin vatsoin oli hyvä kuunnella aihepiirin suvereenisti tuntevan Uron tiivis mutta kattava esitys.

Niin Riihimäen varuskunnan kuin Viestirykmentin vaiheita tarkasteltaessa kävi selvästi ilmi, että pysyvää on ollut vain muutos. Siihen nykyajan vaatimuksiin monipuolisesti vastannut ja vireä varuskunta on sopeutunut hyvin.

Lyhyt kalustoesittely

Pala historiaa tuli näkyviin vielä siinä vaiheessa, kun kierroksen päätteeksi vanhan kaluston keräilyä harrastava Jussi Vainikka avasi autonsa takaluukun. Esiin nousi monille ainakin kertausharjoituksista tuttua amerikkalaista radiokalustoa. 

Olihan näet niin, että kun varusmiespalvelusta suoritettiin YYA-Suomen ja idänkaupan kulta-aikana, tuolloin hiki otsalla vempailtiin lähinnä neuvostovalmisteisia laitteita, joita armeijan käytössä oli massoittain.

Enää oli vuorossa ”ajoneuvoon nouse”, hyvästit vanhalle varuskunnalle ja paluu Riihimäen rautatieaseman kautta arkeen. Aseman ravintolassa junaa odotellessa tehtiin vielä yhteenvedot antoisan päivän tapahtumista ja toki myös pikaiset tarkistukset, että litterat ja eläkeläiskortit olivat taskussa –  sotilaallisessa järjestyksessä.

 

Ryhmäkuvassa vasemmalta Reijo Liiri, Kai Heimonen, Timo Kauppi, Asko Sirkiä,
Hannu Liimatta, Seppo Uro, Risto Ekholm, Pertti Pajunen, Jarmo Tuuva ja Jussi
Vainikka.

 

Huvikummun pihapiirissä. Niko Tuominen, Kai Heimonen, Hannu Liimatta, Reijo
Liiri, Timo Kauppi, Raimo Hämäläinen ja Pertti Pajunen.

 

Rakennus 17 eli kasarmi, jonka yläkerrassa 1970-luvulla toimi 1. eli radiokomppania
ja alakerrassa 2. eli puhelinkomppania.

 

Vuoden 1977 kesäkuun saapumiserän ikäluokkaa harjoittelemassa sähköttämistä. SA-kuva.