Maaliskuun hanki kantoi suksi- ja jopa jalkamiestä Ruokolahden ja Sulkavan metsissä, kun maastopukuiset 3-4 hengen partiot suuntasivat lauantaiaamuna 9.3. valkoiset armeijan suksensa Kärinki-järveltä kohti Jukajärveä. Mittari näytti paria astetta pakkasta. Osallistujia Reserviläisurheiluliiton RESULin vuoden 2024 valtakunnalliselle talvijotokselle oli ilmoittautunut 21 partiota, 71 kisaajaa.

Edessä oli yli 40 kilometrin hiihto ennen Jukajärven Hympyrän telttamajoitusta Rajavartiolaitoksen harjoitusalueella. Menomatkan varrella partiot suorittivat erilaisia tehtävärasteja, joilla mitattiin heidän ampuma-, ensiapu-, maasto- ja erilaisia sotilaallisia taitojaan. Sunnuntaina oli vielä hiihdettävä noin 10 kilometrin taival Ruokolahden Eräjärvelle. Rasteja oli kaikkiaan 17. Kilpailu päättyi sunnuntaina palkintojen jakoon.

Valtaosa osallistujista oli eri intensiteetillä reserviläistoiminnassa mukana olevia eri puolilta Suomea, mutta mukana oli myös esimerkiksi talviretkeilystä muuten vain kiinnostuneita sekä naisia, joilla ei ollut varusmiestaustaa. Muutama ulkomaalainen oli liittynyt vahvistukseksi suomalaispartioihin. Eräs uupuneen mutta sinnikkään oloinen ranskalainen sanoi olosuhteita raskaammiksi kuin edellisvuoden talvijotoksella Ilomantsissa. Etenkin paikoin tiellä ollut hiekka teki hänen mukaansa kiusaa suksimiehelle.

Kemppilässä kaksi rastia

Ruokolahden Kemppilän laavun lähimaastossa kahta lähekkäistä tehtävärastia vetivät Rautjärven Reserviupseerit ja Rautjärven Reserviläiset. Hiihtomatkaa Kemppilästä yöpymispaikalle Jukajärvelle oli jäljellä vielä noin kolmannes.

Rastit Kemppilässä valmisteltiin aamupäivällä, ja ensimmäisiä partioita odotettiin paikalle alkuiltapäivällä.

Paljastamatta liikaa jäyniä tulevia kisoja silmällä pitäen voidaan kertoa, että näillä rasteilla piti muun muassa päätellä metsässä hiihtäneen ”vihollisosaston” kokoa ja hiihtosuuntaa, sekä tutkia heidän jättämiään jälkiä levähdyspaikalla. Viereisellä rastilla piti saada tolkkua epäilyttävästä ajoneuvosta kuljettajineen.

Kemppilässä partioilla oli myös mahdollisuus syödä eväitä nuotion ääressä.

”Partisaanien levähdyspaikkaa” saapuu reippaan oloisena tutkimaan Osasto Nalle. Sen muodostavat Roosa Nevalainen, Samuel Tiili sekä Ville Turunen, jotka kertovat tulevansa Kiteeltä ja Joensuusta. Aikaa leiripaikan tutkimiseen on viisi minuuttia, ohjeistaa rastin vetäjä Hannu Hiltunen.

Aika kuluu nopeasti. Partio tutkii ”partisaanien” nuotiopaikkaa varovasti. Onko hiillos vielä lämmin? Onko havujen alla tai puiden juurella jotain? Hyviä huomioita tulee, mutta jotain jäi myös hoksaamatta, Hiltunen kertoo palautteessaan

-Paremminkin olisi voinut mennä, kommentoi Nevalainen. Hauskaa on jotoksella siihen mennessä kuitenkin ollut.

Nalle-partio kasattiin tammikuussa. Muutamaa juttua kertailtiin ennen jotosta, mutta muuten ei ihmeemmin harjoiteltu.

Hiljaiset hiihtäjät

Kevätaurinko helottaa, kun rastille saapuu eteläkarjalaisten partio nimeltään Hiljainen Hiihtäjä. Matti Pesu ja Markus Melander ovat Lappeenrannasta, Jani Immonen sekä Jari Myllärinen Imatralta. Kaikki ovat talvijotoksella ensimmäistä kertaa, mutta ovat harrastaneet talviretkeilyä. Partio saatiin kasaan jo viime vuoden puolella, heti kun ensimmäiset ilmoitukset talvijotoksesta julkaistiin. Jotostaitoja ei erikseen etukäteen juuri treenattu, mutta vähän mietittiin, että mitä siellä voisi tulla eteen.

-Hyvin on mennyt tähän saakka, mitään ei ole totaalisesti mokattu, ja rasteilta on tullut pisteitä. Toki rastit olisivat voineet myös mennä vähän paremmin. Oli asioita, jotka eivät olleet tämän ikäisillä miehillä enää muistissa. Myö otetaan tämä silleen retkeilyn kannalta, miehet juttelivat.

Mikä sai lähtemään talvijotokselle?

-Omalta henkilökohtaiselta osaltani haluan ylläpitää reserviläiskuntoa, ja kannustaa myös muita siihen, että pidetään huolta maanpuolustuksesta, sanoo Markus Melander, kapteeni evp ja reservin majuri.

-On myös tärkeää, että jotos auttaa pitämään yllä sotilastaitoja, hän lisää.

Hiljaiset hiihtäjät arvioivat partisaanirastin jälkeen suorituksensa olleen kohtalainen, omaa tasoansa.

Palaute ollut hyvää

Imatran Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Niko Maurinen kertoi jotoksen jälkeen, että kaikki partiot pääsivät Jukajärvelle, eikä isompia loukkaantumisia tullut tietoon. Hiihtokeli oli sinänsä hyvä, mutta haastava jäisten osuuksien takia. Jonkin verran suunnitelmia jouduttiin muuttamaan lennosta, yksi pikataival peruttiin, ja ammuntoja Jukajärvellä suoritettiin suunniteltua enemmän vielä sunnuntaiaamuna.

-Palaute on ollut kiittävää sekä kilpailijoilta, rastinpitäjiltä että tapahtumaa seuranneilta kutsuvierailta. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta isomman harjoituksen johtajana, ja aina näistä tietenkin todella paljon oppii, ja että mitä voisi ehkä tehdä toisin.

Kokonaisuutena kaikki saatiin Maurisen mukaan toteutettua turvallisesti. Olosuhteet olivat haastavat, hiihtokeli erittäin liukas, oikeastaan vaativa. Se aiheutti suunnitelmien muutoksia kesken jotoksen, mutta niihin sopeuduttiin, ja tehtiin ”peliliikkeitä”. Sillä tavalla haasteista selvittiin.

-Itselläni olo on jotoksen jälkeen helpottunut ja tyytyväinen kokonaisuuteen. Kannatti lähteä vetämään tällaista tapahtumaa, Maurinen lisää.

Reserviläisurheiluliiton RESULin puolesta jotoksen valvojana eli teknisenä asiantuntijana toimi Harri Skopa, Suur-Savon Reserviläispiirin toiminnanjohtaja.

-On hyvä, että kilpailulle löytyi järjestäjä. Hienoa oli osanottajien määrä (71), kun kyseessä oli talvijotos. Kilpailu voitiin viedä läpi pääpiirteissään suunnitellun aikataulun mukaisesti. Eteläkarjalaisittain olosuhteet olivat kelimuutoksista huolimatta talviset, sitähän kisaajat lähtivät hakemaan.

Skopa nostaa esille myös eteläkarjalaisten jotosjärjestäjien porukassa vallinneen hyvän yhteenkuuluvuuden hengen sekä yhteistyökyvyn. Maakunnan maanpuolustusväen sekä Kaakkois-Suomen rajavartioston, Raja- ja Merivartiokoulun sekä Maasotakoulun yhteistyö on mutkatonta ja pitkäaikaista, ja niiltä saatu tuki jotokselle oli vahvuus. Immolassa oli muun muassa ajanmukaiset tilat, joihin tukeutua, ja Maasotakoululta saatiin ajoneuvoja sekä ruokahuoltoa.

Onnistumisia oli sekin, että tapaturmia sattui niukasti, vaikka maasto oli paikka paikoin liukkauden takia aidosti vaarallinen.

-Mustelmia varmaan tuli enemmän ja vähemmän, ja joku kertoi kaatuneensa parikymmentä kertaa. Yksi osallistuja joutui keskeyttämään nilkan muljahdettua toiminnallisella rastilla.

Tietyt kokeilut olivat onnistumia, muun muassa laadukkaat GPS-lähettimet, joista kilpailun järjestäjä saattoi seurata partioiden liikkumista. Se on myös turvallisuustekijä.

-Tietääkseni niitä ei ole tässä laajuudessa aikaisemmin käytetty reserviläisten maastotaitokilpailuissa.

Tehtävät oli Skopan mielestä laadittu taidokkaasti, ja ne liittyivät rajaan sekä rajaseutuun. Se näkyi johdonmukaisesti muun muassa tiedustelu-, sissi- ja rajajoukkoteemoissa. Myös sodankäynnin kentille tulleet dronet oli huomioitu osana rastitehtävää.

-Se jos mikä oli ajan hermolla, Skopa totesi.

Hyvä linja oli myös se, että rastien jälkeen suorituksista annettiin partiolle palautetta heti paikan päällä.

Skopan mielestä hieno tapahtuma olisi voinut näkyä paremminkin tiedotusvälineissä ja alustoilla, eli vastaavien tapahtumien tiedotusta kannattaisi toden teolla suunnitella etukäteen.

Tapahtuman järjestelyistä vastasi Imatran Reserviupseerikerho yhteistyökumppaneineen. Kaikkiaan mukana oli yli 50 vapaaehtoistoimijaa. Tapahtumaa tukivat Raja- ja Merivartiokoulu, Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Puolustusvoimat ja MPK. Jotoksen suojelijana toimi Raja- ja Merivartiokoulun johtaja, eversti Jaakko Hamunen.

Reserviläiset saivat tapahtumasta kaksi kertausharjoitusvuorokautta.

Jotoksen kärkisijat ratkesivat todella niukalla piste-erolla. Peräti viisi partiota oli kahden pisteen sisällä. Tasapisteissä ratkaisi partioiden tulos ampuma-aiheisilta rasteilta. Jotoksen voittoon ylsi Naantalin reserviupseerien partio, johon kuuluivat Anssi Heikkilä, Markus Takkinen ja Juha Huttunen. Toiseksi sijoittui ARU Immolan veljekset ja kolmanneksi Hiljainen hiihtäjä -niminen partio.

Rastikohtaiset tulokset sekä GPS-seuranta löytyvät RESULin sivuilta.

 

 

 

Perinteikäs reitti

Jukajärven marssireitin perinteet ulottuvat vuoteen 1952, jolloin Rajakoulun oppilaat hiihtivät Imatran Immolasta Ruokolahden ja Sulkavan kuntien raja-alueilla sijaitsevalle Jukajärven harjoitusalueelle. Matkaa kertyi 46 kilometriä. Hiihtomarssin johti Mannerheim-ristin ritari Leo Kojo, joka palveli tuolloin upseerina Rajavartiolaitoksessa. Kun tämän jälkeen reittiä alettiin marssimaan yhä uudestaan, muodosti se monien mieliin ikimuistoisen tapahtuman eli Jukiksen, Maurinen taustoittaa talvijotoksen esitteessä.

Jukajärven marssireittiin pohjautuvan maastotaitokilpailun, Jukajärven jotoksen, järjestäminen vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tapahtumana oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina Immolasta eläköityneiden evp-kouluttajien vetovastuulla. Vuonna 2005 jotoksen järjestäminen annettiin ensimmäisen kerran Imatran Reserviupseerikerhon johdettavaksi, jolloin mukana olivat nykyisetkin aktiivit silloinen puheenjohtaja Veli-Matti Kesälahti sekä Maanpuolustuskoulutus ry:n Imatran paikallisosaston päällikkö Matti Kankkunen.

Vuodesta 2005 alkaen Jukajärven jotos järjestettiin vuosittain loppukesästä vuoteen 2018 asti. Marssireitillä on järjestetty tämän jälkeen reserviläisille suunnattuja Jukajärven marsseja, mutta jotoksena sitä ei ole järjestetty ennen kuin nyt Reserviläisurheiluliiton valtakunnallisena talvijotoksena.

Perinteikkään reitin ovat vuosikymmenten aikana taivaltaneet tuhannet varusmiehet ja reserviläiset.

Partioiden puhuttelu. Kuva Harri Skopa.

 

Kuvassa voittajapartio Naantalin Reserviupseerit on saanut palkintonsa.

Ilkka Pohjalainen