Eila Karhula: Nuoruus meni pikkulottana muonitustöissä – ei haittaa yhtään!

Savitaipaleella asusteleva Eila Karhula, 96, ehti toimia Lotta Svärd-järjestössä ennen sotia ja sodan aikana yhdeksän vuotta.

Hän liittyi Pikkulottiin Sulkavalla 1935, kahdeksanvuotiaana. Hän on syntynyt Sulkavan kirkonkylässä, ja on syntyjään Kuparinen.

-Kesällä 1941 soitti paikallinen Lotta Svärdin puheenjohtaja Eeva-Liisa Tiittala, ja pyysi muonitustöihin Sulkavan suojeluskunnan talolle, Karhula kertoo. Hän oli silloin juuri täyttänyt 14 vuotta.

Samoissa tehtävissä meni sitten sodan loppuun asti, yli kolme vuotta. Koska Sulkava oli sotatoimialuetta, Karhulalla on rintamapalvelutunnus. Kansallista veteraanipäivää vietetään eri puolilla Etelä-Karjalaa ja 27.4. ja lottaperinteen yleisöjuhla on Lappeenrannassa lottapatsaalla 10.5. alkaen klo 13 kahvituksella.

Sulkavaa pommitettiin

Eila Karhula muistelee, että sotilaita oli Sulkavalla paljon.

Lotat muonittivat ilmavalvontalottia, ilmasuojelumiehiä sekä pitäjään tulleita siirtolaisiakin.

-Ilmavalvontalotille vietiin iltasella ruokaa yläkoululle, jossa oli valvontatorni ja IV-lotat majoittuneina.

Sulkavaakin pommitettiin. Kerrankin Eila ja muut perunoita kuorimassa olleet lotat katsoivat vajan seinänrakosista, kuinka viholliskoneet lensivät taivaalla ja pommittivat Tannilaa. Pommit tosin putosivat järveen, eikä taloihin osunut.

Pikkulotat olivat muonitustöissä monenlaisena apuna, muun muassa tiskasivat astioita rannassa. Eila Karhula hoiti myös Sulkavalla toimineen sotilasautokomppanian muonavaraston kirjanpidon. Autokomppanian miehet olivat juvalaisia.

-Ruokana oli etenkin keittoja, sitä tehtiin isoissa kattiloissa, ja ruokaa kyllä riitti ihan sodan loppuun asti, Karhula muistelee.

-Siirtolaisetkin ohi kulkiessaan kävivät meillä syömässä. Olin myös mukana auttamassa, kun siirtolaisten tavaroita tuotiin Saimaata pitkin Lappeenrannan suunnalta lotjilla Sulkavan rantaan. Tavarat nimikoitiin tarkasti ja vietiin varastoihin, mistä siirtolaiset voivat sitten myöhemmin käydä niitä noutamassa.

Syksyllä 1944 vanhemmat miehet laitettiin siviiliin, ja nuoremmat lähtivät Lapin-sotaan. Lotat lopettivat toimintansa suojeluskuntatalolla, ja tyhjensivät sekä siivosivat paikat lähtiessään.

Sodan aikana Eila suoritti lottatoiminnan peruskurssi I:n, jossa opeteltiin muun muassa haavojen sidontaa, kartalla suunnistamista ja erilaisia tukitehtäviä. Kurssin suorittamisesta hän sai rintamerkin.

Ennen sotia pikkulottien toiminta keskittyi perjantai-illan seuroihin suojeluskunnan talolla. Siellä tehtiin käsitöitä sekä harjoiteltiin ja esitettiin erilaisia ohjelmanumeroita. Iltaan kuului myös teetarjoilua ja pieni iltahartaus. Kesäisin myytiin järjestön hyväksi jäätelöä kirkonkylällä työnnettävistä kärryistä.

-Nuoruus kului niissä töissä kokonaan, mutta ei minua haittaa se yhtään, Karhula toteaa napakasti.

Hauskojakin muistoja

Noihin vuosiin liittyy myös hauskoja muistoja. Sodan aikana ja vielä sen jälkeenkin esimerkiksi tanssiminen oli kiellettyä tai ainakin tiukasti säänneltyä. Kerran sodan loppupuolella kuitenkin järjestettiin illalliset, koska Sulkavalla oli suuret määrät upseereita ja lottia. Ihme kyllä sinne järjestyi myös tanssilupa.

-Mie en tiedä että mistä hyö sen luvan saivat, ja mistä saatiin haitarin soittaja. Mie kävin ovelta kurkistamassa, niin esimieheni vänrikki Taskinen tuli hakemaan, vaikka sanoin, etten osaa tanssia. Tytöt sitten sanoivat minulle, että siehän tanssit koko illan. No mie opin!

Sodan jälkeen Eila avioitui 1951 Tauno Karhulan kanssa, ja pariskunta asettui Savitaipaleen Partakoskelle. Eila ehti työskennellä muun muassa hattuliikkeessä Kemissä, Sulkavan verotoimistossa sekä perhepäivähoitajana Savitaipaleella. Kunto on ollut tähän saakka ikään nähden hyvä, ja muisti edelleen terävä.

Sulkavan pikkulotat 1939. Eila seisoo alimmalla rappusella.

Runo rouva Haukiolle

Arvostus sotaveteraanien ja lottien työtä kohtaan on kovasti kasvanut muutaman vuosikymmen takaisesta. Apua tulee sekä yhteiskunnalta että eri järjestöiltä, ja äitinsä juoksevia asioita hoitavat Eilan kolme poikaa. Mieluisia ovat olleet esimerkiksi kuntoutusjaksot Punkaharjulla.

-Kyllä se hyvältä tuntuu, että arvostetaan.

Eila Karhula sai vuonna 2021 kutsun Linnan juhliin, jotka sitten koronan takia peruuntuivat. Karhula pääsi sitten tapaamaan presidenttiparia seuraavana vuonna veteraaneille järjestetyssä itsenäisyyspäivän juhlassa. Presidentin puoliso Jenni Haukio pyysi lausumaan runon, jonka Eila oli kirjoittanut 10-vuotiaana pikkulottien perjantai-iltaan. Runo on tämän artikkelin lopussa.

Eila Karhula menehtyi viikon kuluttua haastattelun tekemisen jälkeen sydämen pettämisen seurauksena.

Ilkka Pohjalainen

Lähteenä myös teksti Lotta Svärd-säätiön Lottagalleria-sivuilla.