Tammenlehvän perinneliiton Etelä-Karjalan alueyhdistyksen uusi puheenjohtaja on eversti evp Janne Mäkitalo, ja toiminnanjohtajana aloitti Jyrki Kosonen.  

Tammenlehvän Perinneliitto edistää kansallista yhtenäisyyttä, pitää yllä maanpuolustustahtoa, vaalii sotasukupolven kulttuuriperintöä ja jatkaa veteraanien tukityötä. Liitto vastaa puolustusministeriön ohjauksessa veteraaniperinnetyöstä ja sen alueellisesta koordinaatiosta. Liitolle on siirtynyt veteraani- ja perinnetyö suurilta veteraanijärjestöiltä, kun sodan käyneiden miesten ja naisten viimeisimmät ovat enää elossa. 

Janne Mäkitalo tunnetaan Lappeenrannassa Maasotakoulun entisenä johtajana. Hänet palkattiin Lappeenrannan kaupungille turvallisuuden ja valmiuden erityisasiantuntijaksi määräaikaiseen pestiin vuoden 2026 alusta.  

Mäkitalo kertoo aina olleensa kiinnostunut sotahistoriasta ja sotilasperinteistä. Alan kirjallisuutta on kertynyt hyllyyn paljon, ja sen ohella mm. karttoja ja muuta materiaalia, jopa sotilasmusiikin vinyylejä.  

-Olen toiminut useamman vuoden eteläkarjalaisen Jalkaväkirykmentti 1:n perinnekillan puheenjohtajana. Aikanaan oli ajatuksena, että toimin siinä vain keulakuvana, kun sen hallitus teki ja valmisteli kaiken hienosti. Sitten tuli korona, sitten tuli sota, ja hallituksen väki alkoi kovasti ikääntyä. Siihen ei saatu enää aktiivisia nuoria jäseniä. Silloin alettiin taipua siihen, että olisi järkevää lakkauttaa yhdistys. 

-Sain lohdutettua väen sillä, että tämä ei ole minkään loppu, vaan uuden alku. Sanoin, että Tammenlehvän Etelä-Karjalan perinneyhdistys vaalii ei vain JR1:n, vaan kaikkien eteläkarjalaisten rykmenttien ja joukko-osastojen perintöä, ja olin ilmoittanut olevani käytettävissä heidän toiminnassaan. Sen lupauksen pidin, kun perinneyhdistys pyysi puheenjohtajaksi. Olen aloittanut tässä tehtävässä huhtikuussa 2026. 

Tuttu työpari 

Jyrki Kosonen värvättiin toiminnanjohtajaksi niin ikään keväällä 2026. Hän on toiminut Etelä-Karjalan maanpuolustuksen tuki ry:n hallituksen puheenjohtajana, joka pesti jatkuu vuoden 2026 loppuun. 

Kosonen kertoo, että hänelle ehdotti aikanaan perinnetyöhön mukaan lähtemistä eversti Kari Veijalainen, nyt jo edesmennyt Etelä-Karjalan perinneyhdistyksen silloinen puheenjohtaja. Tuolloin Kosonen oli vielä aktiivisessa työelämässä, eikä aika antanut myöten. 

-Nyt ollaan sitten työparina aloittamassa. 

Mäkitalo ja Kosonen ovat tuttuja vuosien varrelta vapaaehtoisen maanpuolustusharrastuksen ja -työn tiimoilta. Mäkitalo kutsuu Kososta luottohenkilökseen, ja miehillä oli ollut neuvonpitoa, että perinneyhdistykseen vetäjiksi mennään yhdessä, jos siihen lähdetään ja valitaan. 

Mäkitalo kertoo tuntevansa Etelä-Karjalan varsin hyvin ja on täällä verkostoitunut eri työjaksojensa ansiosta. 

Tutkija ja opettaja 

Mäkitalo oli aktiivipalveluksessa upseerina runsaat 34 vuotta. Hän väitteli Maanpuolustuskorkeakoulussa sotatieteiden tohtoriksi vuonna 2012, aiheenaan Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään – Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. 

Mäkitalo palveli yleisen sotataidon (operaatiotaito ja taktiikka) sotilasprofessorina vuonna 2017 ja suomalaisen sotataidon (operaatiotaito ja taktiikka) sotilasprofessorina vuosina 2018–2022. Hän on aiemmin palvellut useissa erilaisissa tehtävissä ja joukko-osastoissa, muun muassa Maavoimien tutkimuskeskuksen johtajana, Maasotakoulun Koulutuskeskuksen johtajana ja Satakunnan Pioneeripataljoonan komentajana, esikuntatehtävissä alue-esikunnissa, kriisinhallintatehtävässä Kosovossa sekä pääopettajana sotakouluissa. Hän on julkaissut lukuisia artikkeleita ja useita kirjoja sekä kirjoituksia sotahistoriasta, sotataidosta, operaatiotaidosta ja taktiikasta. Sotahistoriaan liittyy mm. Valkeasaaren läpimurto: Jalkaväkirykmentti 1 jatkosodassa. 

Televisiossa hänen nähtiin usein kommentoimassa Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan sodan alkuvaiheessa.  

Materiaalia verkkoon 

-Minulla on opettaja- ja tutkijavuosien varrelta kertynyt valtava määrä luentomateriaalia ja esitelmiä sekä aineistoa, jota nyt on tarkoitus rauhalliseen tahtiin ladata verkkoon, Tammenlehvän perinneliiton ilmeen mukaiseen asuun muokattuna.  

-Pitkän aikavälin haaveena on, että voi kun toteutuisi historiateos teemalla ”Etelä-Karjala sodassa.”  

Sitä voitaisiin käynnistää askel askeleelta niin, että ensin ihmiset itse voisivat muistella kokemuksiaan, kirjaisivat niitä ylös ja lähettäisivät meille.   

Pienetkin muistelut ovat tervetulleita. Siitä alkaisi kertyä aineistoa talvisodan episodeista ja jatkosodan episodeista, Lappeenrannan pommituksista, henkilötäydennyskeskuksista sekä kaikesta muusta aiheeseen liittyvästä. Verkkoartikkeleista syntyisi kenties jollain aikavälillä printtijulkaisukin, joka luultavasti kiinnostaisi koko maakunnan väkeä. 

Mikrohistoria, ihmisten muistelut ovat tosi mielenkiintoisia, Mäkitalo sanoo. Divisioonien ja sotatapahtumien historioita on kirjoitettu paljonkin, mutta tavallisia ihmisiä kiinnostanee enemmän, miten joku rakennus tai sen seinässä oleva kuparilaatta ehkä liittyy oman isoisän tai sukulaisen vaiheisiin. 

Olisi myös tosi tärkeää saada vielä talteen sodan aikaisia kirjeitä ja valokuvia, ja niihin nimi- ja muita tietoja. 

Perinnetyössä puhutaan sotasukupolvesta, jossa on mukana myös jälleenrakennuksen aika. Veteraaneja varmaan ajoi jaksamaan päämäärä, että Suomi selviytyisi ja tarjoaisi mahdollisuuden parempaan huomiseen ja tuleville sukupolville.  

-Selviytyminen on tosi tärkeää myös tässä ajassa, kun on esimerkiksi taloudellisia haasteita täällä Etelä-Karjalassakin.  

-Jälleenrakentamisen henki, kyllä me tästä selvitään. Purraan vähän aikaa hammasta, tartutaan jokaiseen positiiviseen mahdollisuuteen, että päästään vielä parempaan nousuun.  

Mäkitalon suunnitelmissa on aloittaa viimeistään syksyllä 2026 sotahistoriallisten esitelmien sarja. Perinneyhdistys aikoo myös olla esillä tietyissä tapahtumissa, kuten MilJazzissa. Nuoret pitäisi saada kiinnostumaan omien sukulaistensa historiasta. Vanhempi väkihän on jo innokkaasti mukana perinnetyössä. 

-Meidän pitää varmaan uudistua sillä tavalla, että sähköisenkin median osalta elettäisiin ajassa mukana ja saataisiin sitäkin kautta näkyvyyttä. Koulujen perusopetuksessa esimerkiksi on harmittavan vähän sotahistoriaa ja veteraaneihin liittyvää aineistoa. Paljon on opettajasta kiinni, millä tavalla näitä asioita painotetaan. Onneksi Etelä-Karjalassa on moniakin opettajia, joita tämä asia kiinnostaa. 

Ilkka Pohjalainen