Lappeenrantalaisen reservin aktiivi Juhani Ekholmin uurna on laskettu hautaan Lappeenrannassa. Hän oli syntynyt 24.6. 1931 ja menehtyi keväällä 2026. Ekholm oli viimeinen elossa ollut Lappeenrannan reserviläisten perustajajäsen.

Etelä-Saimaassa julkaistun muistokirjoituksen mukaan Juhani Ekholm työskenteli 40 vuotta Lappeenrannan Karjala Oluella, viimeiset viisi vuotta toimien Lappeenrannan Hartwallin panimon paikallisjohtajana.

Tasavallan presidentti myönsi Juhani Ekholmille Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin Hartwallin 150-vuotispäivänä.

Sotilasarvoltaan Juhani Ekholm oli vääpeli. Juhani oli Lappeenrannan reservialiupseerien perustajajäsen vuonna 1955. Juhani Ekholm valittiin vuonna 2021 Salpamieheksi (muistona Salpakivi) ja hänelle istutettiin kesällä 2022 nimetty tammipuu Lappeenrannan Veteraanipuistoon.

Ekholm oli kova urheilumies koko ikänsä, lajina etenkin uinti. Juhani oli vuonna 1947 nuorten Suomen mestari 100 metrin vapaauinnissa. Seniorimestaruuksia Juhanilla oli Suomessa 37 ja Virossa ikämiesten mestaruuksia kolme sekä yksi hopeasija. Juhani oli mukana vuonna 1967–1990 Lappeenrannan uimahallisäätiön jäsenenä. Lappeenrannan uimahallin/urheilutalon rakentaminen toteutettiin vaikeuksien (rakentaja teki konkurssin) jälkeen.

Juhani Ekholm osallistui reservialiupseerien urheilutoimintaan muun muassa sotilaskolmiotteluun (uinti–pistooliammunta–maastojuoksu).

Eläkkeelle jäätyään Juhani innostui golfista. Mieleenpainunut onnistuminen 22.5.1990 ”hole in one”, matka 114 metriä. Juhani saavutti Viipurin golf-seuran seniorimestaruuden vuonna 1991.

Muistopuheen uurnanlaskun yhteydessä piti Lappeenrannan reserviläisten puheenjohtaja Leif Ekroth. Hän sanoi seuraavasti:

”Tänään olemme kokoontuneet kunnioittamaan miestä, jonka elämä ja työ olivat osa
Lappeenrannan maanpuolustustahtoa. Me muistamme ja kiitämme Juhania –
Lappeenrannan Reservialiupseerien, nykyisen Lappeenrannan Reserviläiset Ry:n, viimeisen
elossa ollutta perustajajäsentä. Hänen pois menonsa myötä yksi aikakausi päättyy, mutta
hänen perintönsä ei katoa.
Vuona 1955 joukko lappeenrantalaisia miehiä päätti, että sodan jälkeinen hiljaisuus ei saa
tarkoittaa maanpuolustustahdon hiipumista. He halusivat rakentaa yhteisön, joka kantaisi
vastuuta, ylläpitäisi osaamista ja vahvistaisi veljeyttä. Näin syntyi Lappeenrannan
Reservinaliupseerit Ry, jonka perustajajoukkoon Juhani kuului.
He aloittivat pienestä. Kokoukset pidettiin vaatimattomissa tiloissa, varusteet olivat niukkoja
ja toiminta rakentui enemmän tahdosta kuin resursseista. Mutta heillä oli jotakin, mikä kantoi
pitkälle: yhteinen päämäärä ja vahva usko siihen, että maanpuolustustahto on osa
Suomalaista identiteettiä. Juhani oli yksiniistä miehistä, jotka kantoivat tätä ajatusta
sydämessään.
Hän oli mukana, kun ensimmäiset tapahtumat järjestettiin, kun kunniavartiot asetettiin ja kun
yhdistyksen henki alkoi muotoutua sellaiseksi, jonka me tänään tunnemme. Hän oli mukana
rakentamassa perustaa, joka on kestänyt yli sukupolvien.
Juhani näki yhdistyksen kasvun ja muutoksen. Hän näki, kuinka nimi vaihtui 2000 luvulla
sääntömuutoksen myötä Lappeenrannan Reserviläiseksi – mutta hän tiesi, että nimi ei muuta
ydintä, arvot pysyvä samana. Perusta pysyy samana. Se perusta, jonka hän ja hänen toverinsa
olivat rakentaneet.
Juhani eli pitkän, 94 vuoden mittaisen elämän. Se oli elämä, jossa näkyi hiljainen arvokkuus,
velvollisuudentunto ja sitoutuminen yhteiseen hyvään. Hän ei etsinyt ääntä tai kunniaa. Hän
ei korottanut itseään. Hänen työnsä oli vakaata, harkittua ja nöyrää – sellaista joka kantaa
kauas ja jää elämään toisten kautta.
Me, jotka tänään jatkamme yhdistyksen toimintaa, seisomme hänen työnsä varassa. Jokainen
lipunnosto, jokainen kunniavartio, jokainen hetki jolloin perinteet elävät – niissä kaikissa on
häivähdys Juhanin kädenjäljestä. Hän oli osa alkua, ja hänen perintönsä jatkuu meissä, jotka
kannamme samaa tunnusta ja samaa vastuuta.
Kun katsomme taaksepäin, näemme miehen, joka oli sukupolvea, joka rakensi tämän maan
uudelleen. Sukupolvea, joka tiesi, mitä velvollisuus tarkoittaa. Sukupolvea, joka ei puhunut
arvoista – he elivät ne todeksi.
Kun katsomme eteenpäin, näemme tehtävän joka on nyt meidän. Perustajajäsenet ovat
poissa, mutta heidän työnsä ei ole päättynyt. Se jatkuu jokaisessa harjoituksessa, jokaisessa
tapahtumassa, jokaisessa nuoremmassa jäsenessä, joka astuu mukaan toimintaan. Me
olemme nyt se sukupolvi, joka kantaa soihtua eteenpäin.
Tänään me emme muistele vain mennyttä. Me kunnioitamme perintöä, joka elää. Me
kiitämme Juhani Ekholmia siitä, että hän oli mukana rakentamassa jotakin pysyvää. Ja me
lupaamme, että hänen työnsä ei unohdu.
Kunnia hänen muistolleen. Veljeys ei pääty – se jatkuu.”

Kuvassa Juhani Ekholmin tyttäret.