Monilla areenoilla vaikuttanut taipalsaarelainen Osmo Savolainen menehtyi äkillisesti 78-vuotiaana 8. kesäkuuta 2026. Savolainen tunnettiin Etelä-Karjalassa laajan ystäväverkoston omaavana seuramiehenä ja suurena persoonana, jolle isänmaallisuus ja maanpuolustustyö olivat sydämen asioita.

Osmo toimi vuosikymmeniä Taipalsaaren reserviupseereissa ja johti yhdistystä puheenjohtajana kymmenen vuoden ajan vuosina 2010–2020. Hänen panoksensa veteraani- ja perinnetyöhön oli merkittävä: hän vaikutti myös muun muassa Etelä-Karjalan tammenlehvä-perinneyhdistyksen hallituksessa ja toimi aktiivisesti Vapaussodan perinneyhdistyksessä. Hän vaali perinteitä vankalla kunnioituksella, mutta oli samalla aina valmis ideoimaan ja pohtimaan uutta. Osmon nauttimasta laajasta luottamuksesta ja arvostuksesta kotikunnassaan kertoo myös se, että hänet nimettiin Taipalsaaren Kippariksi vuosiksi 2020–2022.

Sotahistoria ja sen elävänä pitäminen olivat Osmolle tärkeitä. Hän järjesti ja veti lukuisia sotahistoriamatkoja niin rajan taakse kuin muuallekin maailmaan. Hänen syvällisestä paneutumisestaan aiheeseen kertoo myös hänen toimittamansa teos Kymmenen sukellusta sotahistoriaan. Matkustaminen oli Osmolle muutenkin suuri intohimo, ja hän saavutti kuluneena talvena pitkäaikaisen tavoitteensa vierailla sadassa eri maassa ja kaikissa Euroopan 44 pääkaupungissa.

Maanpuolustusväki ja ystävät muistavat Osmon myös hänen musiikillisista lahjoistaan. Hänellä oli tapana soittaa Finlandia-hymni huuliharpullaan lukuisissa eri tilaisuuksissa. Musiikki – kuorolaulu ja soittaminen niin harpulla kuin pianollakin – oli kiinteä osa hänen elämäänsä muiden harrastusten, kuten golfin, viinien ja hänelle erityisen tärkeän vapaamuuraritoiminnan ohella.

Koko työuransa K-ryhmän eri tehtävissä tehnyt Osmo pysyi aktiivisena ja yhteisöllisenä myös eläkkeelle jäätyään. Hän vaikutti K-seniorikerhotoiminnassa vahvasti niin valtakunnallisella tasolla kuin paikallisesti Savo-Karjalan alueen puheenjohtajana. Tuntui, että vauhti vain kasvoi vuosien myötä. Vaikka taustalla oli jo sairauksia, hän ei antanut niiden hidastaa, vaan halusi elää täyttä elämää joka päivä – ja lähtö koittikin lopulta kirjaimellisesti täydestä vauhdista.

Osmo oli todellinen tarinankertoja, jolle oma perhe oli aina äärimmäisen tärkeä. Vaikka työura vei hänet aikanaan pois Etelä-Karjalasta ensin Lahteen ja sitten Helsinkiin, koti pysyi aina Taipalsaarella. Vielä muutamaa päivää ennen poismenoaan hän kertoi meille läheisilleen ohjeen, joka kuvastaa hänen asennettaan osuvasti: ”Elämästä pitää koittaa nauttia joka päivä!”

Osmoa ja hänen ehtymätöntä elämäniloaan jäivät syvästi kaipaamaan puoliso, lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapsi sekä laaja sukulaisten ja ystävien joukko.
Isän muistoa, neuvoja ja hänen elämäniloaan kunnioittaen Finlandia-hymni soi hänen siunauksensa päätteeksi vielä kerran häntä viimeiselle matkalleen saattaen, tällä kertaa allekirjoittaneen soittamana saksofonilla.

Sydämellinen kiitos kaikille isääni muistaneille.

Mika Savolainen
Kirjoittaja on Osmo Savolaisen poika.