Lämmin sää, melkein kesä, luonto kauneimmillaan. On kuin isänmaa olisi tällä tavalla halunnut hyvästellä 48 tuntemattomaksi jäänyttä puolustajaansa Lappeenrannan sankarihautausmaan varjoisaan syliin. Heidän yli 80 vuotta kestänyt matkansa oli vihdoin päättynyt.

Kaatuneitten muistopäivänä 21.5. pidetty tilaisuus oli koskettava, kuten aikaisemminkin, mutta tällä kertaa monisatapäisen saattojoukon ajatuksissa oli varmasti erityistä kiitollisuutta näille sankarivainajille, joiden ansiosta Suomi on itsenäinen ja sen asukkaat ovat saaneet elää rauhassa. Monien ajatuksissa sotilaidemme taistelu vertautuu Ukrainan parhaillaan käymään kamppailuun olemassaolostaan.

Nämä nyt haudatut sotilaat on tuotu Venäjältä Suomeen jo vuosina 2016 ja 2017. Heistä 36 on vapaaehtoisryhmien etsinnöissä löytynyt Karjalankannakselta ja 12 Laatokan Karjalasta. Valtaosa – 44 – oli talvisodan vainajia, ja neljä on kaatunut jatkosodassa. Talvisodan vainajista noin puolet oli puolustamassa isänmaata Taipaleenjoella. Ketään näistä vainajista ei ole onnistuttu tunnistamaan, joten käytännön mukaan heidät haudattiin tuntemattomina Lappeenrantaan.

Päivän juhla alkoi muistojumalanpalveluksella Lappeen Marian kirkossa sekä Joutsenon, Ylämaan ja Nuijamaan kirkoissa.  Jumalanpalveluksen liturgina toimii piispa Seppo Häkkinen. Saarnan piti kenttärovasti Markus Korpela. Vainajien jäänteet odottivat hautuumaalla puiden varjossa 26 pienessä valkoisessa arkussa.

Kirkosta saapuivat Jumalanpalveluksen jälkeen haudalle rakuunasoittokunta, lippulinna sekä muu juhlaväki. Yleisöä oli kerääntynyt sankoin joukoin seuraamaan historiallista tilaisuutta – kaiken ikäisiä, sota-ajat kokeneista lapsiperheisiin.

Sankarivainajien hautaan siunaamisen johti kenttärovasti Markus Korpela Pääesikunnasta, jota avustivat Maavoimien esikunnan kenttärovasti Sanna Timonen ja Maasotakoulun sotilaspastori Juuso Sikiö.

-Mitä edessämme olevat arkut kertovat meille kaatuneitten muistopäivänä? Vaikka emme tiedä heidän vaiheitaan, voimme aavistella sitä, millaista voi olla ihmisenä sodan keskellä, luopua unelmista ja tulevaisuudensuunnitelmista, lähteä kauniin synnyinmaan rannoilta veriseen sotaan ja pimeisiin laaksoihin, tuntea kylmyys ja ankaruus, mutta myös välttämättömyys tehdä tarvittava läheistensä ja maansa puolesta, kun pahantahtoinen naapurimaa alkoi tapansa mukaan mielivaltaisesti ja väkivalloin vaatia enemmän, Korpela puhui.

-Sankarivainajat jättivät pysyvän jäljen maamme historiaan, mutta myös esikuvan ja tehtävän meille olla vastakin valmiita ja herkkiä ajattelemaan lähellämme olevien parasta ja onnea, mutta myös pysymään rohkeina, lujina ja taipumattomina oikeiden asioiden ja arvojen puolustamisessa. Sankarihaudat kertovat, että yhtenäistä ja itsenäistä mieltä ei edes ylivoimalla ole mahdollista voittaa vääryyden puolelle. Oikeamielisen kansan mielen voittaminen ja ajatusten valtaaminen ei tule onnistumaan tulevaisuudessakaan, Korpela totesi.

Kotiuttaminen on yhä tärkeää

Talvisodan aikana alkaneella käytännöllä kotiuttaa kaatuneet oli suuri merkitys kansakunnan kestävyyden kannalta niin kotirintamalla kuin taisteluiden etulinjassa, luonnehti Puolustusministeriön kansliapäällikkö Esa Pulkkinen valtiovallan tervehdyksessään.

-Sankarivainajien kotiuttamiskäytäntö on edelleen vähintään yhtä tärkeää kuin se oli sotavuosina. Se on kunniatehtävämme. Vaikka suomalaiset pyrkivät saamaan vainajansa pois taisteluiden keskeltä, noin 13 000 jäi silti kentälle kaatuneina ja kadonneina talvi- ja jatkosodassa.

Pulkkisen mukaan tarve saada tietoja sotilaiden kohtalosta ei ole edelleenkään sammunut. Etsintätyö ja vainajien tunnistaminen ovat kuitenkin vaikeutuneet vuosikymmenten myötä.

Kaatuneiden etsinnät ja kotiuttamiset ovat olleet mahdollisia vuonna 1992 solmitun Venäjän ja Suomen välisen valtiosopimuksen perusteella. Rajan takaa on löydetty tähän mennessä noin 1500 sankarivainajaa. Heistä on tunnistettu ja haudattu kotiseurakuntiinsa 424, ja tunnistamattomat tähän mennessä yli 800 henkilöä Lappeenrantaan.

Vielä viime vuoden marraskuussa 32 sotavainajan jäänteet saatiin kotiutettua Viipurista arvokkaasti. Tutkimukset heidän osaltaan ovat vielä kesken, eikä heitä ollut nyt haudattujen joukossa.

Vainajien etsintä, kotiutus ja tunnistaminen ei Pulkkisen mukaan olisi ollut mahdollista ilman työtä, jota ovat tehneet Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ja sen vapaaehtoiset etsijät, oikeuslääketieteen asiantuntijat, Puolustusvoimat, useat hallinnonalat sekä muut tukijat. Pulkkinen lausui heille kiitokset arvokkaasta ja pyyteettömästä työstä.

Sotavainajia koskevaa yhteistyötä Venäjän kanssa on kyetty rajoitetusti ylläpitämään, vaikka moni muu yhteistyö onkin tauolla. Suuresta osasta viime vuosien löydöistä ovat vastanneet venäläiset vapaaehtoiset etsijät, joille kuuluu tästä kiitos, Pulkkinen totesi.

Sotavainajia koskeva työ on osa veteraaniperinnetyötä, jolla on suuri merkitys maanpuolustukselle, maanpuolustustahdolle ja yleisen kulttuuriperinnön vaalimiselle.

-Sankarivainajien muisto on ikuinen.

Kadetit laskivat arkut hautaan

Arkkujen hautaan laskemisen suorittivat kadetit, surumarssin soidessa, liikkuen hitaasti ja arvokkaasti, vuorollaan polvistuen ojentamaan kantamansa pienen valkoisen arkun laskettavaksi hautaan. Kuultiin lopuksi myös Porilaisten marssi, ja kunnianlaukaukset. Koskettava oli vainajien muistolle pidetty hiljainen hetki, jonka rikkoi vain yksinäisen linnun kaunis viserrys.

Seppeleitä laskivat muun muassa valtioneuvosto, Puolustusvoimat, Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, Kaatuneitten omaisten liitto, veteraanijärjestöt sekä Lappeenrannan kaupungin edustajat.

Siunaustilaisuuden, arkkujen hautaan laskemisen ja seppeleiden laskujen jälkeen seppelepartiot lähtivät talvi- ja jatkosodan sankarivainajien muistomerkille (Suru ja Usko tulevaisuuteen), Äiti Karjala -patsaalle, Karjalasta tuotujen sankarivainajien muistomerkille, vapaussodan sankarivainajien muistomerkille ja vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle.

Lappeenrannan kaupunki tarjosi sitten kahvituksen kaupungintalon edustalla.

Tapahtumat järjestettiin yhteistyössä Puolustusvoimien, Lappeenrannan kaupungin, Lappeenrannan seurakuntayhtymän ja eri järjestöjen kanssa.

Yleisöä oli paikalla runsaasti.

Rakuunaratsastajat liikkuivat hautajaispäivänä. Kuva Esa Forsblom.

Ilkka Pohjalainen