Siirry pääsisältöön

Pekka Laakso hyppäsi hävittäjän puikoista salaperäisen Mir-sukellusaluksen testipilotiksi

Lappeenrantalainen eläköitynyt lentäjäupseeri palkattiin testaamaan suomalaisvalmisteista Mir pienoissukellusalusta, joita tehtiin Neuvostoliitolle kaksi kappaletta. USAn tiedustelupalvelu ei uskonut suomalaisten onnistuvan. Mir-aluksia on myöhemmin käytetty Titanic-filmauksissa ja Venäjän pr-tempauksissa.

Pekka Laakso esittelee valokuvia ja isoa läjää dokumentteja yli 30 vuoden takaa asunnossaan Lappeenrannan Voisalmessa. Ikkunoista näkyy jäätynyt Saimaa, jonka syvimmät kohdat ovat hieman yli 80 metriä. Vaikka vettä pitää aina kunnioittaa, Saimaa on lätäkkö verrattuna valtameren syvänteisiin.
Laakso lienee yhä ainut suomalainen, joka on käynyt sekä hävittäjälentäjänä 15 kilometrin korkeudessa että valtameren yli 6 kilometrin syvyydessä.

Mir valmistautuu testisukellukseen. Kuva Pekka Laakson albumi.

Ilmavoimien lentäjänä Laakso oli muun muassa valitsemassa seuraajaa Fouga Magister-harjoituskoneelle. Työkaverina projektissa oli muun muassa maineikas lentäjäkapteeni Paavo Janhunen.
Neuvostoliitto tilasi suomalaiselta monialayritys Rauma-Repolalta kaksi tutkimussukellusalusta. Tarjous niistä oli tehty jo 1982. Kaupat tehtiin kolme vuotta myöhemmin. Alukset valmistuivat 1987 Rauma-Repolan ja Neuvostoliiton tiedeakatemian meritieteen instituutin yhteistyönä. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA oli tietoinen projektista, mutta ei sitä estänyt. Suomalaisten tekniseen osaamisen tasoon eli koko projektin onnistumiseen ei Yhdysvalloissa alkuun uskottu.
Sopimuksen mukaan valmistajan pilotin piti testata alukset 6000 metrin syvyydessä. Se tuli valmistajalle pienoisena yllätyksenä. Piti löytää sopivat koepilotit, ja katseet kääntyivät kylmähermoisiin hävittäjälentäjiin.

Hetki harkintaa

-Keväällä 1985 meitä oli kaksi kaveria tulossa piloteiksi, mutta toinen luopui hankkeesta. Pilottiryhmän vetämistä tarjottiin sitten minulle. Siitä soitti minulle entinen esimieheni Ilmavoimista, eversti evp Eero Urpo, jolla oli suhteita Rauma Repolaan. Pyysin vähän miettimisaikaa. Sitten ajattelin, että teen minkä pystyn, ja jos ei onnistu, niin se on valitsijoiden vika, kun ovat valinneet väärän miehen.
Laakso oli 43-vuotiaana jäänyt eläkkeelle hävittäjälentäjän ja upseerin tehtävistä ilmavoimien majurina, mutta ei monen kollegansa tavoin siirtynyt siviili-ilmailun pariin. Jotain teki kuitenkin mieli tehdä. Sukellusvenehanke tuli tarjolle sopivaan saumaan.

Valmiina sukellukseen.

Laakso sai valita pilottiryhmään kaksi ohjaajaa, ja lisäksi rekrytoitiin yksi laivaston mies, jolla oli sukelluskokemusta.
Suomalaisyrityksen intressi hankkeessa oli puhtaan kaupallinen. Syvänmeren sukellusteknologiasta kaavailtiin uutta menestyvää vientialaa.
Neuvostoliiton mukaan pienoissukellusaluksen oli tilattu ja rakennettu tutkimuskäyttöön. Puhuttiin johdonmukaisesti aluksista eikä veneistä, jotta tehtiin ero siviili- ja sotilaskäytön välillä. Neuvostoliitolta puuttui syvänmerensukellukseen soveltuva miehitetty alus, kun niitä muualla oli jo rakennettu. Ensin aluksia tilattiin vain yksi, mutta perään haluttiin toinen pelastusalukseksi.
Rauma-Repolan Lokomon Oceanics-osasto lähti suunnittelemaan aluksesta teräsrunkoista, kun muualla maailmassa oli käytetty runkoihin titaania. Laakson tiedon pallon puolikkaita valettiin Lokomolla toista kymmentä, ennen kuin saatiin aikaan laadut täyttävä lopputulos.

Laakso halusi kehitystyöhön mukaan

Rauma-Repola ehdotti, että pilottien eli ohjaajien ryhmä aloittaisi omat työnsä sitten, kun alukset olisivat valmiina.
-Sanoin, että haluan heti mukaan, kun halliin alkaa tulla kovaa tavaraa. Sukellusalus ei ole sama kuin bussi, jonka ohjaimiin vain hypätään. Se on kuin lentokoneen prototyyppi, jossa koelentäjän ja koelentoinsinöörin pitää olla alusta asti kehittelyssä mukana.
Laakso halusi tietää tulevasta aluksesta kaiken mahdollisen, joka nippelin ja sen toiminnan.
Laakson pilottiryhmä valmistautui tulevaa tehtävää varten myös Ranskan Marseillesissa ammattisukeltajien koulutuskeskuksessa. Siellä käytiin ranskalaisilla aluksilla muun muassa kahden kilometrin syvyydessä, ja opeteltiin navigointia sekä muita tarpeellisia taitoja. Sukelluspäiväkirjat kahdesta kuukauden mittaisesta koulutusjaksosta ovat tallessa.

Laakso halusi tietää aluksen toiminnasta kaiken mahdollisen jo suunnitteluvaiheessa.

Medialta koko hanke pidettiin tilaajan vaatimuksesta salassa, mutta Rauma-Repolan johto kävi Yhdysvaltain suurlähetystön pakeilla ennen kuin projektin sopimukset allekirjoitettiin.

Etelän vesille

Koesukellukset aloitettiin Pohjanlahdella marraskuussa, mutta pakkasten tultua tuli lähtö etelään. Mir-alukset vietiin loppuvuodesta 1987 Afrikan rannikolle lähelle päiväntasaajaa ensimmäisiä matalammissa syvyyksissä tehtäviä testejä varten. Aluksia viimeisteltiin vielä merimatkan aikana. Varsinaiset syväsukellukset oli määrä tehdä Atlantilla sijaitsevassa Kap Verden altaassa, Senegalin pääkaupungista Dakarista 500 kilometriä länteen.
Joulukuun 13. päivänä 1987 alus laskettiin mereen. Mukana olivat pääpilotti Laakson lisäksi neuvostoliittolaisista professori Igor Mikhaltsev sekä tohtori Anatoli Sagalevich. Eväänä oli voileipiä sekä teetä termospullossa. Yhteydenpitoa varten oli vedenalainen puhelinyhteys pinnalle.

Alus lasketaan mereen.

Aluksen laskeutuminen pohjaan kesti kaikkiaan yhdeksän tuntia, koska laitteita ja teknologiaa testattiin aina 500-1000 metrin välein. Auringonvalo oli jäänyt jo pintavesiin, ja aika ajoin kytkettiin aluksen valot päälle.
Pohjalla muta pöllähti isona parvena ja samensi veden. Näkyvyyden vähitellen parannuttua ikkunoista näkyi vain elotonta mutapohjaa silmän ja valokeilojen kantamattomiin. Akryyli-ikkunat olivat painuneet 8 milliä sisään päin, kuten aluksen pääsuunnittelija ja projektipäällikkö Sauli Ruohonen oli laskenutkin. Mutta Lokomon teräs kesti.

Juuttuneena pohjaan

Syvyysmittari näytti 6170 metriä. Sikäli oli onnistuttu. Mutta nousuun lähtö ei sitten onnistunutkaan. Nousua varten alusta piti keventää pumppaamalla vettä pois painolastitankeista, mutta pumput eivät toimineetkaan. Sähköjärjestelmän invertteri temppuili eikä käynnistynyt. Laakso ei panikoinut, vaikka alus oli juuttuneena Atlantin pohjaan, ja päällä oli kuusi kilometriä vettä.
Mahdollisia vaaratilanteita varten Mirillä oli useita vara- ja hätäjärjestelmiä. Se olisi voinut keventää painoaan nousua varten muun muassa irrottamalla painavan akkunsa. Pinnalle laukaistavan hätäpoijun ja siihen kiinnitetyn apuköyden avulla pohjaan olisi voitu saada nostoköysi. Kolmen hengen miehistöpallo olisi laskennallisesti kestänyt 14-15 kilometrin syvyyden aiheuttaman vedenpaineen. Teräs on yli viisi kertaa lujempaa kuin tavallinen laivateräs. Jopa mahdolliseen tulipaloon aluksen sisällä oli varauduttu. Happea oli kolmeksi vuorokaudeksi.
Useiden yritysten ja noin parinkymmenen minuutin uurastuksen jälkeen sekä potkurit että pumput saatiin toimimaan, ja alus pääsi irti mudasta ja aloitti nousun kohti pintaa. Oli aika korkata teepullo. Jännittävän tuokion jälkeen tunnelma on helpottunut. Mir Ykkösen koesukellus kesti kaikkinensa yli puoli vuorokautta.
Laakso on kuvaillut mahtavaksi tunnetta, kun miehistö pääsi tukialuksen kannelle ja tuntemaan merituulen puhallukset. Pienimutoiseen juhlintaankin oli aihetta.
Toisen aluksen testi sujui ongelmitta. Se kävi 6120 metrin syvyydessä. Tilaaja oli tyytyväinen, ja Rauma-Repolan kassaan kilahti 200 miljoonaa markkaa. Maailmassa on edelleenkin vain vähän sukellusalustyyppejä, jotka kykenevät toiminaan yli 3000 metrin syvyyksissä.

Yhdysvallat painosti

Vaikka Rauma-Repola oli informoinut USAn suurlähetystöä sukellusvenehankkeesta, tiedot jäivät mahdollisesti johonkin byrokratian rattaisiin. Painostus alkoi vasta 1986, kun alukset olivat jo rakenteilla.
Yhdysvaltain silloinen varapresidentti George H. W. Bush kirjoitti presidentti Mauno Koivistolle kirjeen, jossa epäili sukellusvenehankkeen aiheuttavan vakavan uhan maailmanlaajuiselle turvallisuudelle. Lännessä oli huolestuttu, että niitä voitaisiin käyttää muun muassa merenalaisen tietoliikenneinfran vakoiluun ja vahingoittamiseen sekä sukellusveneiden tunnistamiseen. Arttu Käyhkön kirjan (Mir- Suomalainen sukellusalus) mukaan Koivisto ei ollut painostuksesta moksiskaan, vaan vastasi kylmän asiallisesti, että hankkeesta on tiedotettu Yhdysvalloille, ja asia kuuluu ensisijaisesti yhtiölle. Seuraavaksi keskustiedustelupalvelu CIA ryhtyi painostamaan Rauma Repolaa. Kirjan mukaan yhtiötä uhkailtiin konkurssilla ja sillä, ettei se “myy maailmalle enää kalikkaakaan”.
Koesukellusten aikaan 1987 Atlantilla testialueen yläpuolella lentelivät Yhdysvaltain ja Kanadan P-3 Orion koneet, jotka oli tarkoitettu sukellusveneiden valvontaan ja torjuntaan.
Vaikka Rauma-Repola oli pitänyt amerikkalaiset informoituina ja palkannut sikäläisiä huippujuristeja avukseen, Yhdysvaltain painostuksesta yhtiö joutui lopulta vähin äänin ajamaan alas koko Oceanic-osastonsa. Suomesta olisi voinut tulla tämän teknologian osaamisen kärkimaita. Loistavan alun ja onnistuneiden Mir-alusten jälkeen sukellusvenekauppoja oli viritteillä muun muassa Intiaan.
Laaksolle oli tarjottu mahdollisuutta olla koesukeltajana Intiaan kaupattaville suomalaisvalmisteisille pienoissukellusveneille. Ne jäivät nyt rakentamatta. Laakso olisi palkkirahoilla ostanut ultrakevyen lentokoneen, jolla olisi päässyt kätevästi lennähtämään vaikka mökille.
-Ehkä siinä Luoja auttoi hölmöä, ettei konekauppa onnistunut, Laakso tuumaa.
Mir-alusten tukialuksena on ollut Suomessa 1981 valmistunut tutkimusalus Akademik Mstislav Keldysh. Sen kotisatama on Kaliningrad. Mir on ollut mukana muun muassa Titanic-elokuvan kuvauksissa ja taistelulaiva Bismarckin hylyn kuvauksissa. Sillä on tutkittu myös uponneen sukellusvene Kurskin hylkyä. Elokuussa 2007 venäläisryhmä laskeutui Mirillä meren pohjaan pohjoisnavalla ja pystytti pohjaan Venäjän lipun. Mir-veneet ovat sukeltaneet myös Itä-Siperiassa Baikal-järvellä. Yhdellä sukelluksella oli mukana Vladimir Putin.
Laakso on koettanut seurata Mirien viimeisimpiä vaiheita Venäjällä, mutta hän ei ole ihan varma, mitä aluksille nykyään kuuluu.
Lähteet: Pekka Laakson haastattelu ja esitelmätekstit, Arttu Käykö: Mir – Suomalainen sukellusalus.

Pekka Laakso

Syntynyt Lappeenrannan Tykissä 07.09.1941
Ylioppilas Lappeenrannan Lyseosta 1961
Ilmavoimissa 1961-1985 mm. laivueenkomentajana ja lentuepäällikkönä
Evaluaatioryhmässä valitsemassa seuraajaa Fouga Magister-harjoituskoneelle
Rauma Repola Oceanics 1985-88 sekä 1991
Lappeenrannan Reserviupseerikerhon jäsen

Ranskalaisen sukellusinstituutin lupakirja on tallessa.

Jaa tämä artikkeli sosiaalisessa mediassa

FacebookFacebookTwitterTwitterSähköpostiSähköpostiWhatsAppWhatsAppLinkedInLinkedIn

Lue myös

Tukijoukot

VarustamoSimo HäyhäSako Shooting CenterSaimaan Palju EventsMiettilä KollausMarkkinointi UkkonenMäkisen LiikennekouluLiikenne EteläpääLamisNetKoskimiesAkku-ArkkaAkkiloiVarustamoSimo HäyhäSako Shooting CenterSaimaan Palju EventsMiettilä KollausMarkkinointi UkkonenMäkisen LiikennekouluLiikenne EteläpääLamisNetKoskimiesAkku-ArkkaAkkiloi