Rautjärveläinen rajavartiomestari (evp) Mika Albertsson julkisti kesällä jo toisen kokoomateoksen sankarivainajista. Simpeleen sankarivainajat sodissa 1939–1945 julkaistiin virallisesti Simpeleellä Antiikin ja keräilyn kesäpäivillä. Vuosi sitten hän sai valmiiksi kirjan Rautjärven ja Ilmeen sankarivainajista.

Albertsson on kunnostanut eteläkarjalaisten sankarihautausmaiden hautakiviä ja opastanut näitä taitoja muuallakin. Hän on myös esitelmöinyt kouluilla ja maanpuolustustilaisuuksissa muun muassa kentälle jääneiden sankarivainajien etsinnöistä itärajan takana.

Syksyllä Albertsson puhdisti ja ennallisti vapaaehtoistyönä Rautjärven vapaussoturien muistomerkin, joka oli päässyt ajan saatossa himmeään kuntoon.

Albertsson kertoo saaneensa innoitusta Simpeleen sankarivainajat-kirjaansa juuri maalatessaan hautalaattojen tekstejä Simpeleen sankarihautausmaalla. Hänen mukaansa molemmat kirjat on tarkoitettu välittämään tietoa etenkin nuorelle sukupolvelle, jota hän on kohdannut kouluvierailuiden yhteydessä, mutta myös muille kiinnostuneille, kuten omaisille.

Viimeiset ajat

Simpeleen sankarihautausmaa kirkon vieressä on perustettu 1939. Hautausmaa uusittiin 1950-luvulla, ja vuonna 1953 sinne tuli kuvanveistäjä Eila Hiltusen käsialaa oleva muistomerkki Kristus kohtaa suomalaisen sotilaan elämän ja kuoleman rajalla. Hiltunen suunnitteli myös nykyasuisen sankarihautausmaan muureineen. Muistomerkki oli Hiltusen ensimmäisiä suuren mittaluokan töitä.

Muurissa on laatta 96 Talvisodan ja Jatkosodan sankarivainajalle, joista 12 on jäänyt tunnistamatta. Tuntemattomat ovat kesän 1941 hyökkäysvaiheen ajoilta.

Tietojen ja etenkin valokuvien kerääminen alkaa olla jo hyvin haastavaa. Sankarihautajaisista Simpeleellä löytyi vain kaksi valokuvaa. Sankarivainajista löytyi kuvat yli puolesta. Materiaalin, kuten kuvien ja kirjeiden talteen saamisessa alkaa olla viimeiset ajat.

-Tämä oli projekti, joka kannatti tehdä, Albertsson sanoo.

Simpele-matrikkelia on mennyt yllättävän hyvin kaupaksi.

-Äskettäin minulle kerrottiin, että postissa lähti kaksi kappaletta Amerikkaan saakka.

Albertsson on tehnyt kirjansa talvisaikaan ”kun öljylamput syttyvät”. Joskus materiaalin tutkiminen ja kirjoittaminen on venähtänyt pitkälle yöhön. Kirjat ovat omakustanteita, joihin tekijä on saanut jonkin verran avustuksia mm. eri järjestöiltä. Kirjoja on saatavilla Vuoksenniskan Info-kirjakaupasta, Kollaa- ja Simo Häyhä-museolta sekä tekijältä.

Myös talvikaudelle Albertssonilla on jo kirjasuunnitelmia, joista kuulemme myöhemmin.

Arvokkaasta perinnetyöstään Tasavallan presidentti myönsi Albertssonille 27.11.2025 sotakamreerin arvonimen.