Siirry pääsisältöön

Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan

Kuusenhavusymboli on kuulunut suomalaiseen sotilasheraldiikkaan koko itsenäisyyden ajan ja se näkyy edelleenkin hämmästyttävän monissa sotilasmerkeissä.

Kuusenhavu tuli heraldiikkaan hyvin käytännöllistä tietä. Kun valkoinen armeija valmistautui valtaamaan punaisten hallussa olleen Tampereen pääsiäisen aikaan vuonna 1918, tarvittiin sotilaille omataistelijatunnus.

Pääosin siviilipuvuissa käytävässä sodassa tunnus olikin erityisen tarpeellinen. Punainen tai vakoinen käsivarsinauha toki yleensä kertoi, kummallako puolla taistelija soti, mutta käsivarsinauha oli helppo tiukan paikan tullen vaihtaa tai poistaa.

Valkoisten joukkojen omataistelijatunnukseksi valittiin kuusenhavu ja ainakin käytännöllisyys puolsi valintaa. Kuusia oli ympäriinsä keväisessä metsässä. Kuusenhavu löysi pian tiensä Tampereelta suomalaiseen sotilasheraldiikkaan, ensiksi valkoisen puolen asevelimerkkeihin.

Kuusenhavu lakkiin ja taskuun

Ohjeeksi annettiin, että havunoksa pitää laittaa lakin lisäksi myös taskuun. Taskuhavulle yhtenä käytännöllisenä selityksenä on, että henkilöön käyvän tarkastuksen yhteydessä havu todisti, että omia ollaan vaikka havua ei lakista löytynytkään. Lakkihavu saattoi helposti taistelun tiimellyksessä pudota.

Myös viime sodissamme oli joskus tarvetta omataistelijatunnukselle erityisesti pimeässä käytävään lähitaisteluun valmistauduttaessa. Tunnuksena olen valokuvissa nähnyt ainakin valkean nauhan asepuvun rintataskun päällä.

Kirjan Jatkosodan asevelimerkit (Docendo, 2021) mukaan välirauhan aikana ja jatkosodan alkupuolella kaavailtiin etulinjan taistelijoille omaa tunnusta. Useita mielenkiintoisia ehdotuksia tehtiin, moniin niistä sisältyi kuusenhavu muodossa tai toisessa. Yksi ehdotus ideoitiin suoraan vapaussodan aikaisesta lakkihavusta.

Kauluslaattojen kulmahavut

Kauluslaatat otettiin Suomessa käyttöön puvun m/36 myötä, ja aluksi vain kenraaleilla oli havunoksat kauluslaatan kulmissa. Kenraalien kauluksien etuosassa oli jo puvussa m/18 aselajivärisellä pohjalla havunoksaompeleet, joiden päälle kiinnitettiin arvomerkit

Kuusenhavut tulivat kaikkien upseerien laattojen kulmiin jo kolme vuotta puvun m/36 käyttöön oton jälkeen, kun tehtiin kauluslaattauudistus. Talvisodasta alkaen upseerien kauluslaatat ovat olleet käytännössä nykyistä mallia vähäisin koko- ja muotomuutoksin. Eniten ovat muuttuneet laattojen taustamateriaalit.

Aliupseereille havut laatan kulmiin tulivat vasta vuonna 1974 kun kanta-aliupseereista tuli toimiupseereita. Tuolloin enää miehistö sekä varusmiesaliupseerit jäivät ilman kulmahavuja. Välillä kulmahavuttomat laatat olivat myös reservin aliupseereilla. Nykyisin jopa reservin alikersantin kauluslaattaan kuuluvat kulmahavut. Varusmiehillä ei kauluslaatallisia pukuja tosin ole enää kuin harvoissa poikkeustapauksissa.

Erikoisupseereiden, sotilasvirkamiesten ja upseerikokelaiden kauluslaatoissa ei kulmahavuja ole, koska arvomerkit alkavat jo laatan etureunasta. Kulmahavuja ei ole myöskään sotilaspapeilla.

Sotatuomareiden kauluslaattojen arvomerkki muodostui oikeuden vaaka-miekka -symbolista, jota reunustivat havunoksat. Sotatuomareita ei sotilasarvojärjestelmässämme enää ole.

Kuusenhavu lakkimerkissä

Jatkosodan jälkeen otettiin käyttöön lippalakki m/49 eli edelleenkin käytössä oleva ns. koppalakki. Lakkimerkin aselajiväristä pohjaa reunustaa päältä avoin kuusenhavuseppele. Kanta-aliupseerit käyttivät aluksi merkin matalampaa versiota, mutta kanta-aliupseerien muuttuminen toimiupseereiksi toi heidänkin lakkeihinsa upseerien lakkimerkin. Sama lakkimerkki on käytössä myös turkislakissa m/39 sekä juhlapuvun m/87 päähineissä.

Meri- ja ilmavoimissa otettiin nykyisen kaltainen upseerien lakkimerkki käyttöön jo vuoden 1920 virkapukumääräyksissä. 1930-luvun alussa matala havuseppele tuli merivoimien kadettien ja erikoismestareiden lakkimerkkiin. Merivoimien lakkimerkissä on havuseppeleen lisäksi ankkuri ja ilmavoimilla kotka.

Tiedossani ei ole, mistä kuusenhavu Puolustusvoimien lakkimerkin teemaksi tarkalleen ottaen tuli, mutta periytyminen Tampereen keväästä 1918 olisi looginen johtopäätös. Varhaisimpia heraldiikkaan liittyviä päätöksiä ei arkistoista tahdo löytyä.

Joukko-osastotunnusten ja -lippujen havut

Muutamissa joukko-osastotunnuksissakin erottuu kuusenhavu, selvimmin Utin jääkärirykmentin merkissä. Vuonna 2003 lakkautetun Keski-Suomen rykmentin tunnuksen kuva-aihe, soidinmetso, on havuseppeleen ympäröimä. Vaakunaselityksessä ei tarkemmin määritellä, onko se kuusen- vai männynhavu.

Männynhavuksi sen sijaan määritellään vuonna 1992 Keski-Suomen rykmenttiin liitetyn Keski-Suomen pioneeripataljoonan joukko-osastotunnuksen havu. Huomattavasti havuja useammin joukko-osastotunnuksissa näkee laakeriseppeleitä.

Rajavartiolaitoksen symbolistakin löytyy havunoksa karhunpään ja miekan välistä. Rajakoulun kurssimerkin karhunpää on puolestaan ympäröity havuseppeleellä.

Havunoksatunnusta tapaa myös sotaväen lipuissa kuten perinnekäyttöön siirtyneissä Taistelukoulun ja Kanta-aliupseerikoulun lipuissa. Lippujen seppele- tai oksakuvioissa näkee myös voittajaa symboloivaa laakeriseppelettä sekä urheutta kuvaavaa tammenlehvää.

Havusymboli esiintyy myös joissakin joukko-osastoristeissä kuten Päällystöopiston sekä Keski-Suomen rykmentin ristissä.

Kuusenhavu aliupseerien kurssimerkeissä

Kuusenhavutunnus on kuulunut erityisesti kanta-aliupseereiden – myöhempien toimi- ja opistoupseerien – kurssimerkkeihin. Perusteena tälle on, että vapaussodan aikaista Vöyrin kurssia pidetään itsenäisen Suomen kanta-aliupseerikoulutuksen alkuna. Kuusenhavu löytyy tietysti Vöyrin kurssin merkistä, mutta kuusenhavuteema toistuu Kanta-aliupseerikoulun peruskurssin, Päällystöopiston sekä opistoupseerien perus- ja jatkokurssin merkeissä, eli Vöyrin perinne jatkui läpi koko kanta-aliupseerikoulutuksen kehityskaaren.

Kanta-aliupseeristo perustettiin Puolustusvoimiin uudelleen 2000-luvun alussa, ja kuusenhavuperinne jatkuu myös nykyisen kanta-aliupseeriston kurssimerkeissä. Kurssimerkkejä on kolmelle koulutusportaalle ja niiden kaikkien kuva-aiheessa toistuvat leijona ja kuusenhavut.

Harva reservialiupseeri lienee katsonut kurssimerkkiään niin tarkoin, että on huomannut myös siinä olevat kuusenhavusymbolit, mutta myös reservialiupseeriperinteessä kertautuu Vöyrin sotakoulun symboliikka.

Kanta-aliupseeriksi ja myöhemmin toimi- ja opistoupseeriksi opiskelevilla kauluslaatan arvomerkkikin oli havuaiheinen, toimiupseerioppilailla kaikkein selvimmin, kun arvomerkki sinällään oli kuusenhavu.

Havuja myös upseereilla

Upseeripuolella kuusenhavu on esiupseerikurssin merkin reunakoristeena. Upseerin peruskurssin vuosina 1946–49 käytössä ollut merkki muistuttaa esiupseerikurssin merkkiä. Leijona on ympäröity havunoksien lisäksi ruusukkeilla.

Monien erikoisupseerikurssien merkissä on kuusenhavusymboli. Se löytyy ainakin musiikkiupseerikurssin, talouspäällikkökurssin, insinööriupseerikurssin ja sotilaspappien kurssimerkistä sekä sotilaskapellimestarin täydennyskoulutusmerkistä. Joskus havukuviot ovat pitkälle tyyliteltyjä, mutta harjaantunut ja perinteet tunteva silmä ne kyllä havuiksi tunnistaa.

Varusmiesten ja veteraanien havut

Varusmiesten kunto- ja suoritusmerkkien reunakoristeissa vuorottelevat heraldinen ruusuke ja kuusenhavu. Viimeksi mainittu ei tosin kovin helposti erotu paitsi radioviestittäjän merkistä ja ampumamerkistä.

Yhteen varusmiesten koulutushaaramerkkiinkin havu on päässyt. Sissin tunnuksena on havunoksa. Se todennäköisesti symboloi sissin peruselementtiä metsää eikä Tampereen taistelua keväällä 1918.

Havutunnus esiintyy myös joissakin talvi- ja jatkosodan muistoristeissä kuten Ratsuväkiprikaatin ristissä, Pohjois-Vienan ristissä sekä hyvin harvinaisessa Prikaati Kuussaaren ristissä. Ennen toista maailmansotaa otettiin käyttöön Heimosotaristi, jossa siinäkin on havuteema.

Kuusenhavu suojeluskuntien merkeissä

Suojeluskuntien hihakilven S-symbolin päällä oli kolme havunoksaa ja myös suojeluskuntien kurssi- ja suoritusmerkeissä havunoksasymboli oli lähes poikkeuksetta jossakin muodossa.

Suojeluskuntaupseerin kaulukseen kuului puvussa m/27 messinkinen käpy ja kuusenoksa ilman kauluslaattaa. Kauluslaatassa kävyllistä kuusenoksaa käytettiin puvussa m/36.

Suojeluskuntalaiset käyttivät metallista kuusenhavutunnusta tai oikeaa kuusenhavua lakin vasemmalla sivulla juhla- ja paraatipuvun yhteydessä vuodesta 1921 alkaen.

Merisuojeluskunnan upseerin kokardi muistutti huomattavassa määrin nykyistä merivoimien lakkimerkkiä havunoksareunuksineen ja venepäällikön kokardi muistutti vuonna 1974 käytöstä poistunutta aliupseerien lakkimerkkiä.

Sotilaspoikien kankaisessa käsivarsikilvessä oli leijonatunnuksen alapuolella kuusenhavutunnus. Samaa merkkiä käytetään yhä sotilaspoikien perinnetyössä.

Kuusenhavu hakaristin korvaajana

Suomessakin monissa yhteyksissä vuosisatojen ajan esiintynyt koristeaihe hakaristi kärsi siitä, että sen omaksui tunnuksekseen Saksan Kansallissosialistinen Työväenpuolue maailmansotien välisessä Saksassa. Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjun hakaristikuvion poistamiselle tuli niin kova poliittinen paine 1960-luvun alussa, että perinteinen hakaristiaihe korvattiin vuonna 1963 kuusenhavusymbolilla. Sen vaihtoehtona oli tarjolla hannunvaakunaornamentti.

Hakaristillisen version ehti kuitenkin saada muiden muassa neuvostoliittolainen marsalkka Kliment Vorosilov. Hakaristillisen version sai myös Ranskan presidentti Charles de Gaulle. Hänen suhtautumisestaan ketjun hakaristisymboliin on ristiriitaista tietoa, mutta presidentti Urho Kekkosen vuoden 1962 valtiovierailu Ranskaan ja SVR:n suurristin antaminen tuolloin de Gaullelle saattoi olla yksi aihe miettiä uusi koristeaihe ketjuun.

Myös eräisiin toteutumatta jääneisiin kunniamerkkeihin on kaavailtu havunoksa-aihetta koristeeksi. Akseli Gallen-Kallela suunnitteli vuonna 1928 Kalevan Miekan ritarikunnalle kunniamerkkejä ja niissä yhtenä koristeaiheena olisi ollut kuusenhavu.

Uuden ritarikunnan perustaminen kaatui poliittiseen kärhämöintiin eikä se toteutunut myöskään 1970-luvulla, jolloin suunnitelma herätettiin henkiin Kalevan Miekkaritarikunnan nimellä. Kunniamerkkejä olisi annettu 1970-luvulla erityisesti maanpuolustusansioista, koska tuolloin ei Vapaudenristin ritarikunnan merkkejä annettu.

Havutunnus vapaussodan perinnetyössä

Koska havunoksatunnus otettiin valkoisella puolella käyttöön vapaussodan aikana, on luonnollista, että se siirtyi myös vapaussodan perinnetyöhön. Nykyisin havunoksasymbolia näkee useimmin Sinisessä ristissä, joka otettiin käyttöön aluksi miekallisena itsenäisyytemme 50-vuotisjuhlavuonna 1967.

Miekallisena ristin saattoivat aluksi saada aktivistit, jääkärit, vapaussotaan osallistuneet, heimosoturit, suojeluskuntalaiset ja lotat sekä ennen vuotta 1945 sotilaskotityössä mukana olleet. Nykyään annettava Sininen risti on varustettu havunoksatunnuksella.

Havuaihe esiintyy monessa sellaisessakin merkissä, tunnuksessa tai lipussa, jota tässä artikkelissa ei mainita.

Kuusenhavu kuoleman symbolina

Kuusenhavu on symboloinut myös kuolemaa. Suomen sankarivainajat on pyritty mahdollisuuksien mukaan saattamaan kotipitäjän multiin. Kaatuneita kuljettavat rautatievaunut oli sota-aikana tapana merkitä kuusenhavuilla.

Menneinä vuosikymmeninä siviilivainajankin viimeinen matka siunauskappelilta hautaan – tai ainakin matkan viimeiset metrit – oli tapana havuttaa. Erään selityksen mukaan suomen kielen kielikuva olla hakoteillä tulee juuri tavasta merkitä hautaan johtava tie.

Teksti ja kuva: Seppo Simola

Kapteeni (res.) Seppo Simola tutkii ja tallettaa kokoelmaansa suomalaista sotilasperinnettä, erityisesti kauluslaattoja ja arvomerkkejä. Hän kirjoittaa aktiivisesti lähinnä historia-aiheista sotilasalan lehtiin. Sähköpostiosoite on seppo.simola@dlc.fi.

Lähteitä:

  • Aarniaho Pekka: Kaluunat ja rähinäremmit – Itsenäisen Suomen virkapuvut ja arvomerkit 1918—1945 (1996)
  • Allonen Matti – Nykänen Jari – Sjögren Joel: Jatkosodan asevelimerkit (2021)
  • Matikkala Antti: Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat (2017)
  • Mattila Jukka I.: Vapaussodan muistomitalit (2001)
  • Palokangas Marko: Suomen Puolustusvoimien joukko-osastoperinteet (2008)
  • Roudasmaa Stig: Suojeluskuntajärjestön puvut 1918–1944 (2002)
  • Sulamaa Kaarle: Aliupseeriliiton historia 1965—2015 (2015)
  • Tiainen Jani: Suomen kunniamerkit (2010)
  • Puolustusvoimat ennen ja nyt -sarja
  • Sotilas- ja virkapukuohjesääntö 2000

Julkaistu aiemmin Kylkiraudan numerossa 3/2018

Jaa tämä artikkeli sosiaalisessa mediassa

FacebookFacebookTwitterTwitterSähköpostiSähköpostiWhatsAppWhatsAppLinkedInLinkedIn

Teksti ja kuva: Seppo Simola

Lue myös

Tukijoukot

VarustamoSimo HäyhäSako Shooting CenterSaimaan Palju EventsMiettilä KollausMarkkinointi UkkonenMäkisen LiikennekouluLiikenne EteläpääLamisNetKoskimiesAkku-ArkkaAkkiloiVarustamoSimo HäyhäSako Shooting CenterSaimaan Palju EventsMiettilä KollausMarkkinointi UkkonenMäkisen LiikennekouluLiikenne EteläpääLamisNetKoskimiesAkku-ArkkaAkkiloi