”Olemme ainutlaatuisia tuliolentoja ainutlaatuisella tuliplaneetalla. Ihmiskunnan ekologinen tunnusmerkki maailmassa on tuli” kuvaa ympäristöhistorioitsija Stephen Pyne ihmislajin ekologista jalanjälkeä maailmassa sellaisena kuin sen tunnemme.
Tuli on erottamaton osa ihmisyyttä. Renki hyvässä ja pahassa, rauhassa ja sodan töissä. Tulta on käytetty sodassa pitkään. Poltetun maan taktiikka eri muotoineen havaittiin tehokkaaksi jo varhain. Tulella on hävitetty viholliselta muun muassa ravintoa, suojaa, kuljetusvälineitä ja rakennusmateriaaleja sekä herätetty psykologista kauhua

Ukrainan sodassa metsäpaloista on tullut osa modernia taistelukenttää. Tämä on hyvä huomata juuri Suomessa, ovathan metsät meillä keskeinen maisemaa ja taistelukenttää hallitseva elementti. Niiden keskellä sijaitsee meillä paljon asutusta, tiestöä ja infrastruktuuria. Jopa suurimmat asutuksen ja teollisuuden keskittymämme rajautuvat usein laajoihin metsäisiin alueisiin.
Maavoimien taistelutapa menee meillä sananmukaisesti metsään. Siinä oma toiminta tukeutuu vahvasti metsänpeiton tarjoamiin este- ja suojavaikutuksiin, sekä joukkojen liikkeessä ja hajauttamisessa juuri metsätalouden rakennetun alemman tieverkoston tehokkaaseen käyttöön.
Metsän vihreä peitto on taistelutavassa resurssi, ja siksi myös tässä ajassa toimiva vihollinen pyrkii ja kykenee siihen vaikuttamaan. Taistelussa tuli on vapaassa muodossaan läsnä tulenkäytön seurauksena syntyneinä paloina, mutta myös aktiivisesti suoritettuna polttamisena. Palojen vaikutukset muun muassa kasvillisuuden peittävyyteen, rakennusten kuntoon ja kulkureittien käytettävyyteen taas ohjaavat niin omaa kuin vihollisen taktiikkaa ja päätöksentekoa.

Palot osa sodankäyntiä

Venäjän asevoimien Ukrainaan kevään kynnyksellä 2022 aloittama hyökkäys avasi alati muuttuvan näyteikkunan maastopaloihin osana intensiivistä modernia sotaa. Palojen tarkka tilastointi on ollut vaikeaa erityisesti taisteluiden painopistesuunnissa, mutta satelliittikuvat ovat antaneet lähes reaaliaikaisen keinon tarkastella sotatoimien ja palojen suhdetta.
Tähän mennessä erilaisista maasto- ja aluepaloista metsäpaloiksi tunnistetuista alueista Ukrainan hallitsemilla alueilla kerätyt tiedot ovat pysäyttäviä. Metsäpalot ovat olleet Ukrainassa ennen laajamittaista sotaa melko hyvin hallinnassa, metsää paloi keskimäärin 4 000–6 000 hehtaaria vuodessa. Sodan aikana 2022–2024 palojen mittasuhteet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.
On arvioitu, että ensimmäisen kolmen sotavuoden aikana noin 3 miljoonaa hehtaaria metsiä on vahingoittunut vakavasti sotatoimista aiheutuneista paloista, räjähdyksistä ja saasteista. Ukrainan metsäntutkimuslaitoksen arvion mukaan 0,2–0,5 miljoonaa hehtaaria näistä metsistä on lisäksi miinojen ja räjähtämättömien ammusten täyttämiä ja siksi erittäin vaarallisia alueita.
Pelastustoimen henkilöstön ja resurssien äärimmäinen kuormitus, muiden tehtävien priorisointi maastopalojen edelle sekä taisteluista ja maaston vaarallisuudesta johtuvat esteet palojen sammutuksessa mahdollistavat varsinkin painopistesuunnissa palojen usein lähes esteettömän leviämisen. Palot ehtivät laajentua ennen niiden rajaamista tai sammumista tyypillisesti kymmeniä, paikallisesti jopa sata kertaa suuremmiksi kuin normaalioloissa.

Vaikutusalue vaihdellut

Palojen mittakaavaa kuvaa Venäjän hyökkäyksen varhaiskevääseen 2022 ajoittunut alkuvaihe, jolloin vain maaliskuun aikana paloi arviolta 250 000 hehtaaria metsää. Sodan pitkittyessä tuhojen määrä on kasvanut. Viime vuonna loppukesästä ja alkusyksystä vallinneen kuivuusjakson aikana metsää paloi noin 250 000 hehtaaria kuukaudessa, kolmen kuukauden ajan. Arviot koskevat Ukrainan hallussa ja valvonnassa olevia alueita, joten todellinen palojen laajuus Venäjän miehittämät alueet huomioiden on todennäköisesti huomattavasti suurempi.
Palojen suora vaikutus on tähän mennessä ollut laajimmillaan sodan alun dynaamisessa tilanteessa. Taisteluiden siirtyessä nopeasti ensin Venäjän joukkojen syvien hyökkäysten edetessä ja niiden myöhemmin tyrehtyessä Ukrainan puolustukseen ja vastahyökkäyksiin, ulottuivat luonnollisesti myös palojen suorat vaikutukset hyvin laajalle alueelle.
Tätä seuranneiden Venäjän asevoimien toimien – ensin joukkojen uudelleenryhmityksen, sitten massiivisella tulenkäytöllä tuetun hyökkäyksen ja lopulta asemasodaksi ajautuneen rintamatilanteen myötä – taistelutoiminnasta aiheutuneet palot keskittyivät 2023 alkaen aiempaa rajatummalle maantieteelliselle alueelle.
Palojen määrä ja pinta-ala ovat sodan aikana kasvaneet myös monilla taisteluista kaukana sijaitsevilla seuduilla muun muassa Länsi-Ukrainassa, mutta suunnataan nyt katse taistelukentän liekkeihin Itä- ja Etelä-Ukrainassa.

Hellekin altisti

Ukrainalaiset tutkijat ovat seuranneet ja analysoineet sodan aikana sitä, miten taistelutavan ja -tilan muutokset ovat vaikuttaneet palojen dynamiikkaan. Järjestelmällisellä seurannalla on tuotettu tietoa maastopalojen ehkäisyn ja torjunnan tueksi sekä muodostettu todistusaineistoa Venäjän joukkojen tekemästä laajamittaisesta ja tarkoituksellisesta luonnonympäristön tuhoamisesta osana sotatoimia.
Eräs keskeisistä havainnoista on, että tulenkäytöstä aiheutuneista paloista, joukkojen sytyttämistä paloista ja eri asejärjestelmillä tehtävistä polttohyökkäyksistä muodostuva uhka on levinnyt sodan kestäessä rintamalinjan läheisyydestä yhä kauemmas syvyyteen.
Sodan ensimmäisen vuoden aikana pääosa paloista syttyi ja niissä palaneesta alueesta kertyi alle 10 kilometrin etäisyydellä vallitsevasta rintamalinjasta. Taistelujen luonteen muutos liikkuvista taisteluista staattiseksi, etulinjassa kiinteistä asemista käsin käytäväksi kulutussodaksi havaittiin kasvattavan palojen määrää ja pinta-alaa erityisesti rintamalinjan läheisyydessä jo vuotta 2023 tarkasteltaessa. Paloille alttiit helteiset kuivat kaudet ovat viime kädessä niitä vertailujaksoja, jotka osoittavat ympäristötekijöissä tapahtuvien muutosten aidon painoarvon.
Ukrainassa tämä realisoitui vuoden 2024 heinä–syyskuussa. Palojen määrä ja pinta-alat kasvoivat etulinjassa ja sen läheisyydessä (alle 10 km etäisyydellä) viisinkertaisiksi suhteessa vuoteen 2022. Paloja syttyi nyt moninkertainen määrä myös taaempana ryhmityksessä vielä 40 kilometrin päässä kontaktilinjasta.

Tykistö on avaintekijä

Etulinjassa koettu muutos selittynee pääosin sääolosuhteilla ja taisteluiden intensiteetillä niiden aikana. Paloja voi syttyä taisteluissa lähes kaikenlaisesta tulenkäytöstä.
Ukrainassa tykistön tuli-iskut on tunnistettu taistelukentällä maastopalojen yleisimmäksi syttymislähteeksi. Sodan molemmat osapuolet myös sytyttävät paloja miinakenttien paikantamiseksi sekä oman toiminnan suojaamiseksi savun avulla tähystykseltä ja tulelta. Erityisesti venäläisten taktiikassa on yleistä kasvillisuuden suojaan perustettujen asemien paljastaminen ja jos mahdollista, niistä käsin taistelevien joukkojen häiritseminen ja lamauttaminen maastoa polttamalla.
Teknisesti ja taktisesti entistä pidemmälle kurottava tykistö on avaintekijä, joka tuo maastopalojen riskin kymmenien kilometrien päähän ryhmityksen etuosasta.
Ampumatarvikkeiden, drooneilla tehtävän tähystyksen ja tulenjohdon digitaalisten työkalujen kehitys sekä aiempaa tarkempi osin automatisoitu vastatykistö ohjaavat tykistöaseen maaleiksi entistä enemmän kaukana olevia kohteita. Kun tykistöllä ammutaan paljon ja maalit ovat entistä laajemmalla alueella, myös syttymät ja niistä seuraavat palot seuraavat samaa kaavaa.
Kehitys mahdollistaa luonnollisesti myös polttotaisteluaineiden, tykeissä ja raketinheittimissä niissä käytettyjen fosfori- ja termiittiammusten, entistä tarkemman ja laajemman käytön.
Sodan kokemukset muistuttavat, että tuli ei ole vain taistelun väline vaan myös laajasti taistelutilaan, yhdyskuntiin, kriittiseen infrastruktuuriin ja huoltoreitteihin kohdistuva voima. Metsäpalot Ukrainassa paljastavat metsien haavoittuvuudet osana nykyaikaista taistelukenttää – ja samalla sen, että varautuminen niiden vaikutuksiin on myös sotilaallinen kysymys.

Kirjoittaja Heikki Suvanto on reservin kapteeni ja metsäpalojen torjunnan parissa työskentelevä metsäammattilainen ja yrittäjä. Juttu on julkaistu aikaisemmin Keski-Suomen Maanpuolustaja-lehdessä 3/2025