Ranskalaisen kirjailijan Olivier Norekin kirja Simo Häyhästä ja Kollaan taisteluista (Talven Soturit) on ilmestynyt suomennoksena. Kirjan on kustantanut Otava,  Susanna Tuomi-Giddingsin suomentamana ja Jukka Pitkäsen äänikirjaksi lukemana. Kirjailija kävi harvinaisella kirjailijavierailulla Rautjärven kirjastossa 7. syyskuuta sekä sitä ennen tapaamassa Häyhän sukua. Kierrokseen kuului myös muun muassa käynti Pienellä veteraanimuseolla Simpeleellä sekä Hiitolanjoella.

Kirjastotapahtuman jälkeen Yhdysmies sai tilaisuuden haastatella kirjailijaa.

Kirjasto oli viimeistä tuolia myöten täynnä, ja kirjailija sanoi käyntiä Rautjärvellä Suomen-kierroksensa tärkeimmäksi.

Idea kirjaan syntyi 2022, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Norek alkoi tutkia aikaisempia Venäjän/Neuvostoliiton käymiä sotia ja tekemiä hyökkäyksiä, ja törmäsi Ranskassa jo melko lailla unohdettuun Talvisotaan.

Rautjärveläisen tarkka-ampujalegendan Simo Häyhän nimi oli hänelle entuudestaan tuttu, sillä hän on palvellut ennen kirjailijauraansa 18 vuotta poliisina sekä sotilaana kriisialueilla.

-Jokainen aseiden kanssa tekemisissä oleva ammattilainen tuntee Häyhän nimen ympäri maailmaa, Norek väittää.

Kenttä tutuksi

Poliisin työssään Norek oli rikostutkijana eräillä Pariisin pahamaineisimmista alueista. Kenttätutkijana joutui perehtymään juttujen yksityiskohtiin ruohonjuuritasolla. Samaa metodia hän käytti myös Talven Sotureissa. Hän vietti Suomessa 105 päivää perehtyen muun muassa säilyneeseen materiaaliin, Kollaa- ja Simo Häyhä -museoon, talviolosuhteisiin ja jopa Simo Häyhän käyttämällä kiväärimallilla ampumiseen. Hän kokeili myös suomalaisen viinan juontia, koska sekin kuului joskus sotilaiden elämään.

Ranskankielisessä laitoksessa on alaviitteinä selitetty muun muassa käsitteet perkele, puukko, sissi, sauna, Lapatossu ja Emma-valssi, jopa ilmaisu ”siinä on koira haudattuna”. Ranskankielinen alkuteos on kirjoitettu starndardi-kielellä, mutta suomennokseen on romaanihenkilöiden suuhun saatu rautjärveläistä puheenpartta muun muassa dramaturgi-kirjailija Helena Anttosen avustuksella.

Koska kirja on alkuaan kirjoitettu ranskalaiselle yleisölle, on tekstissä viittauksia Mannerheimin Ranskassa asuvaan tyttäreen, Aksel Airon ranskalaiseen sotilaskoulutukseen sekä etenkin Aarne Juutilaisen palvelusaikaan Ranskan Muukalaislegioonassa. Sotien aikainen Daladierin johtama hallitus saa kirjassa rivien välissä huutia epäröinnistään ja tyhjiksi osoittautuneista lupauksista, joiden takia Talvisota pitkittyi turhan päiten.

Lähteitä ja avustajia

Korvaamattomaksi faktalähteeksi osoittautui Hannu Narsakan kirja Tulimyrsky Kollaalla, joka on kuitenkin ilmestynyt vain suomeksi.

-Pommitin Turun yliopiston poliittisen historian professoria Louis Clercia tuhansilla sähköpostikysymyksillä, ja hän joutui iltaisin puhelimitse kääntää minulle Narsakan kirjaa. Haluaisinkin välittää kiitokseni Hannu Narsakalle.

Muun muassa Clercin antamien taustojen ansiosta kirjaan on saatu myös laajempaa perspektiiviä, kuten neuvostoliittolaista, ranskalaista ja läntistä yleensä. Välillä ollaan Kollaan korvessa, väliin Kremlin palatseissa ja Mannerheimin pöydän ääressä. Tarina etenee kuin jännityskirjassa. Taistelut ja luonto kuvataan mestarillisesti.

Pelkkä raakamateriaali ei kirjailijalle riittänyt, vaan hän halusi päästä mahdollisimman lähelle Simo Häyhää ja muita kirjan henkilöitä myös tunnetasolla. Hän koetti myös päästä perille sisu-sanan perimmäisestä merkityksestä.

-Ymmärsin sisu-sanan merkityksen vasta, kun katsoin täällä Suomessa 97-vuotiaan lotan jäänsinisiin silmiin. Niissä näkyi se rohkeus ja periksiantamattomuus.

Lotat olivat Suomen taistelussa Norekin mielestä yhtä suuressa asemassa kuin miehet. Kirjassa kaikkia lottia edustaa Leena Aallon hahmo.

Tapahtumat todellisia

Kirjan tapahtumat ja suurin osa henkilöistä ovat todellisia, mikä on ranskalaiselle yleisölle ollut tarpeen erikseen kertoa kirjan lopussa. Juonellisista syistä muutama henkilö on kirjailijan luomuksia.

-Sellaiset henkilöt kuin Mannerheim, Häyhä ja Marokon Kauhu (Aarne Juutilainen) ovat niin suuria persoonallisuuksia, että ei heitä voi kirjailijan mielikuvitus keksiä.

Norek on kirjoittanut aikaisemmin seitsemän dekkaria, mutta teki nyt ensimmäistä kertaa historiapohjaisen romaanin. Simo Häyhän tarina oli hänen mielestään sellainen, että se oli pakko kertoa, se ei jättänyt rauhaan.

-Tämä ei ole minun historiaani, ei minun sotani, henkilöt eivät olleen sukulaisiani, mutta kolmen vuoden ajan Talvisota on vienyt minut mukanaan.

Hän ei kuitenkaan halua suomalaisten ajattelevan, että kirjailija on halunnut tehdä aiheella rahaa. Kirjan nousu Ranskassa bestselleriksi oli ilmeinen yllätys. Kirja ei ole tekijänsä mukaan kertomus sodasta ja taisteluista, vaan rohkeudesta, kaveruudesta ja ystävyydestä, myös rakkaudesta.

Norek kertoo, että Talvisota on aiheena ollut niin suuri, että kaikista ideoista on sen jälkeen mennyt maku.

-Talvisota katkaksi kynäni, toistaiseksi. En ole täysin toipunut siitä, jalkani ovat edelleen lumessa.

Nyt toistaiseksi aika kuluu kirjan esittelykierroksilla eri maissa sitä mukaa kun käännöksiä ilmestyy. Myös elokuvaprojekti on valmisteilla.

Vastaanotto jännitti

Kirjailijaa hieman jännitti teoksensa vastaanottoa Suomessa ja Rautjärvellä. Paitsi yksityiskohtien osalta, niin myös, koska hän ei halunnut antaa kuvaa suomalaisten tarinan hyväksikäytöstä. Sisällön suhteen hän sai suuren helpotuksen Häyhän sukuseuralta, joka oli kutsunut kirjailijan tapaamiseen Miettilän Komendanttiin. Yksi virhe siellä kuitenkin paljastui, jonka Norek lupasi korjata tulevassa elokuvassa. Sukulaisten mukaan Simo Häyhä ei suinkaan viettänyt viimeisiä vuosiaan yksikseen, seuranaan vain Kille-koira, vaan sukunsa ympäröimänä ja osallistuvana.

Mikä yksittäinen esine tai valokuva on Simo Häyhän tarinassa on koskettanut kirjailijaa eniten?

Vastaus tulee heti.

-Simo Häyhän pieni muistikirja. Sen omakätiset kirjaukset puhuttelivat minua suoraan.

Olivier Norekin Rautjärven-vierailun puuhamies oli Reijo Sinkkonen, jota kiitetään kirjan loppupuheessa, samoin kuin mm. Kollaa- ja Simo Häyhä -museon toiminnanjohtajaa Kari Partasta sekä tarkka-ampuja Kimmoa. Sinkkonen oli kirjan syntymisen avainhenkilö. Hän oli Norekin Rautjärveltä löytämä ensimmäinen hyödyllinen kontakti, joka antoi materiaalia ja opasti kirjailijaa eteenpäin.

Kirjailijan Rautjärven-vierailua olivat järjestämässä Simpeleen Reserviupseerit, Simpeleen Reserviläiset, Lions Club Simpele ja Rautjärven kirjasto.

Norekin aikaisempaa tuotantoa mahdollisesti suomennetaan myös.

Ilkka Pohjalainen

Kuvat Pentti Joronen ja Ilkka Pohjalainen

 

Teos ilmestyi alun perin ranskaksi.