Lappeenrannassa sijaitsevan Karjalan ilmailumuseon näyttelykauteen valmistautuminen oli aloitettu toukokuun alussa koneiden ulosrullauksella ja hallien näyttelykuntoon asettelulla.
Kun kalusto alkoi olla asemissaan, otimme vastaan koululaisvieraita, jotka tekivät kevätretken lähikoululta museollemme. Kehkeytyi hyviä keskusteluja oppilaiden kanssa sotilasilmailun merkityksestä entisaikaan ja nykypäivänä, kertoo Kaakkois-Suomen Ilmailumuseoyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Marttinen.

Lauantaina 1.6. pidimme kauden ensimmäiset avoimet ovet. Päivän esitelmän piti Lasse Silas: Helsingin pommitukset 1944. Vierailijoita vain vähän toistasataa, syynä varmaan koulujen lopettajaispäivä.
Yleisölle museo avattiin 3.6, ja aukiolot olivat jo perinteisesti arkisin klo 12–18. Opastetut viikonloppuvierailut olivat mahdollisia, sovittuna etukäteen noin 3 päivää aikaisemmin.

Päivittäiset vierailijamäärät kasvoivat kesäkuun puolivälin jälkeen. Toiset avoimet ovet ja ilmailupäivän järjestimme yhdessä LIY Lappeenrannan Ilmailuyhdistyksen kanssa 20.7. Myös Airveteraani DC-3 OH-LCH vieraili platallamme. Kone heitti kaksi jäsenlentokeikkaa Saimaalla, ja oli ansaitusti päivän kohokohta. Helena Pirttisaari-Sundström piti esityksen Immolan ja LPR:n kenttien pommituksista 2.7 1944.

Pihanäyttelyyn olimme liittäneet viimevuonna Metsämuseo Lustosta museollemme siirretyn Republic RC-3 Seabee OH-EGA koneen rungon. Tämä amfibio-kone oli aikanaan Enso-Gutzeitin omistuksessa ja koki 30.9.1958 totaalisen kaputin Kaukopäässä. Runko on ollut vuosikymmeniä varastoituna, ja viimeiset kymmenkunta vuotta näytteillä Lustossa, joka uudistaessaan näyttelynsä tarjosi sitä meille.

Muuten museon asettelua ja järjestelyä oli vain hieman muutettu ja esittely tekstilappuja lisätty. Saimme teksteistä kiitosta ja lisää niitä toivottiin. Yksi teksteihin liittynyt oivallus sattui itselleni kun yritin selvittää vaillinaisella kielitaidollani osasto Kuhlmeyn toimintaa Suomessa kesällä -44. Ulkomaalainen vieras näppäsi kuvan kännykällään suomenkielisestä tekstilapusta ja käänsi sen itselleen sopivalle kielelle parilla näppäyksellä – Ahaa!
Suurimmat päivittäiset kävijämäärät osuivat heinäkuulle. Vieraita keskisestä Euroopasta oli enemmän kuin aiemmin. Sotahistoria tuntui kiinnostavan taas heitäkin. Kolmas avoimet ovet -päivä pidettiin elokuun puolivälissä. Esityksen pidin hylkyryhmäämme toiminnasta ja esittelin muutaman kiinnostavimmista kohteista.

Museon avoinna pito lopetettiin 16.8. Sovitut ryhmäopastukset hoidettiin syyskuun ensimmäiselle viikolle, jonka jälkeen aloitimme näyttelyn purkamisen ja koneiden sisään rullauksen. Kokonaisuutena arvioiden oli onnistunut näyttelykesä. Selvisimme taloudellisesti vuodesta, lipputulomme ja jäsenmaksut riittävät nähtävästi kaikkien velvotteiden (kiinteistövero, maanvuokra, sähkö ja sähkönsiirto, vesi, vakuutukset, ynnä kesätyöntekijän palkka ym.kustannukset). Yhtään ei museon kehittämiselle varoja jää. Lisäksi Museoviraston harkinnanvaraisten tukien, ( ei valtionavun piirissä oleville pienille yhdistyksien ylläpitämien ”museoiden” hankkeisiin ) hakeminen on tehty todella vaikeaksi.

Muuta museo- ja yhdistystoimintaa tällä kaudella.

Keväällä huhtikuussa tyhjensimme vanhan toimistokopin (vanha lasikuituinen eristetty työmaaparakki) kaikista sinne varastoidusta mapeista, kirjoista, vaatteista, manuaaleista ja (unohdetuista) varastoiduista museoesineistä. Kaikki tavara mätettiin viereisen hallin lattialle, vanha koppi hinattiin Volvo Startbilar (Drakenin hinausauto) pois paikaltaan ja tilalle hankittu ”uusi” työmaatila nostettiin samalle paikalle. Sitten taas tavarat takaisin uuteen varastoon. Siinä se kesä meni, yhden miehen koko kesän projekti! (kiitos Yrjö) Raakkasimme kirjastoa, ja koko kesän oli avoinna kirjadivari, josta sai kahdella eurolla Joppe Karhusia.

Keväällä koimme johtokunnan jäseninä hikisiä viikkoja pelkästään byrokratian lisääntymisen takia. Aikaisemmin hyvin sujunut yhteistyö TE-keskuksen kanssa museon auki pitäjän hankkimiseksi erilaisilla työllistämisjärjestelyillä ei tuntunut onnistuvan mitenkään. No viimein muutama päivä ennen museon aukaisemista lähti anomus TE- keskukseen työllistää henkilö palkkatuella .
Tuli kyllä kiirehdittyämme takaisin, kielteisenä! Syyt: ei ole rahaa, ja ensisijaisesti vain yksityiselle sektorille. Hätäinen päätös: palkataan valittu henkilö itse omilla rahoilla. Pyysimme jäsenistöltä rahallista tukea ja saimmekin sitä kiitettävästi. Kiitos osallistuville jäsenillemme ja kaikille jotka ovat jäsenmaksunsa maksaneet. Nimittäin ei tämä ilmailumuseo bisnes mikään rahasampo ole.

Mainittavan lisäyksen historiantutkimuksen dokumentteihin saimme kun reilu vuosi sitten edesmennyt ilmailu- ja sotahistorian harrastajan Hannu Karhun perintö luovutettiin hänen omaistensa toimesta yhdistyksellemme. Hän oli vuosikymmeniä Immolan alueen arvostettu harrastajatutkija sekä myös yhdistyksemme jäsen.

Vierailijoita 2024

– maksaneita 659
– lapsia 139
– koululaisia 54
– Avoimet ovet 1-2-3- yhteensä 670 h

Museoesineitä luovutettu yksityishenkilöiden toimesta: kirjallisuutta, valokuvia, sota-aika valokuvia, hävittäjäkoneen CU-penkki ja ohjaussauva, paljon pienesineitä.

Jäsenhankintaa pitää tehostaa: jokainen jäsen tukee merkittävällä tavalla yhdistyksemme toimintaa. Korostamme, että jäseneksi pääsee ilman ilmailutaustaa. Kiinnostus ilmailuun, tekniikkaan ja sotahistoriaan on yhdistyksemme kantava voima.

Kimmo Marttinen
Pj. K-SIMY