Kantturaniemen varuskunta Lemillä on varsin tuntematon osa Etelä-Karjalan sotahistoriaa – Historiallisen kasarmialueen yhtenäisyys on uhattuna

Lemin Kantturaniemen parakkivaruskunta rakennettiin pikaisesti Talvisodan jälkeen 1940-41 majoittamaan varusmiehiä ja henkilökuntaa syntyneen rajan tälle puolen. Se kuului tilapäisten parakkivaruskuntien ketjuun ja liittyi myös linnoitusketjuun, joka nopeasti rakennettiin Suomenlahdelta Lappiin saakka. Näitä varuskuntia perustettiin viitisenkymmentä.
-Turvallisuuspoliittinen tilanne jäi silloin uhkaavaksi, ja tehtiin linnoituksia, joihin tarvittiin miehistöä ja tulivoimaa, kertoo Raino Kinnunen Kantturaniemen Varuskunnan Perinneyhdistyksestä.
Lemille ryhmittyi joukko, joka sai nimekseen I Prikaati. Taipalsaarelle tuli II prikaati, Haminan kupeeseen IV, ja siihen väliin III Prikaati.
Lemille perustettiin kolme varuskuntaa, prikaatin pataljoonille Kantturaniemeen ja Lahnajärvelle sekä tykistölle Syntymäniemeen. Taipalsaarelle perustettiin neljä varuskuntaa. Myös Savitaipale ja Luumäki saivat osansa. Koko Kymenlaakso ja Etelä-Karjala olivat yhtä isoa työmaata. Esimerkiksi Lemillä oli tuolloin runsaat 3000 asukasta, mutta sotilaita 8000. Tällainen väkimäärä toi pieniin kuntiin paljon toimeliaisuutta ja kauppaa.
Kantturaniemessä väkeä oli parhaimmillaan toista tuhatta. Parakkeja oli pystyssä 74, ja asuinrakennuksia 19. Niistä jäljellä on vielä 12 rakennusta.
Kaikki parakkivaruskunnat noudattivat asemakaavaltaan samanlaista suunnittelua: oli upseerikylää, aliupseerikylää ja miehistön parakkialueet, huollon alueet ja koulutusalueet, hevosille laitumia. Kaikkiaan asuinrakennuksia rakennettiin kaikkiin tilapäisiin varuskuntiin Suomeen Talvisodan jälkeen kuutisen sataa, ja miehistöparakit päälle.
Miehistöparakkiin mahtui 40 miestä, ja sen varusmiehet pystyttivät itse piirustusten mukaisesti talotehtaan elementeistä. Yhden parakin kokoamiseen meni vain muutama päivä. Varusmiesten parakit oli suunniteltu siirrettäviksi, kuten sitten myöhemmin tapahtuikin. Varusmiesten palvelus oli jaettu työpalvelusviikkoihin, jolloin tehtiin linnoitustöitä pääpuolustusasemassa, ja koulutusviikkoihin, jolloin oli oppitunteja ja harjoituksia. Lisäksi oli vartiopalvelusta. Lomia oli vähän.
Rakennukset olivat valmiita kesällä 1941, kun Jatkosota alkoi. Menestyksekkään hyökkäysvaiheen perässä parakit purettiin ja niitä pystytettiin takaisin vallatulle maaperälle. Aliupseereille ja upseereille tarkoitetut talot jäivät paikoilleen. Ne oli rakennettu betoniperustuksille runkorakenteisina. Niiden urakoitsijana Kantturaniemessä oli lappeenrantalainen rakennusyritys Meuronen. Rakennuksiin jäi asumaan armeijan henkilökunnan perheenjäseniä.

Käytännöllisyys saneli rakennusten muodon. Silti ne ovat aistikkaita.

Kantturaniemi on lajissaan parhaiten säilynyt , kertoo Raino Kinnunen. Hän on ollut mukana laatimassa kirjaa Kantturaniemen ja muidenkin parakkivaruskuntien historiasta.
Kantturaniemi liittyy sillä Suomen sotahistoriaan ja kohtalon hetkiin, että kenraaliluutnantti Oesch johti Kannaksen torjuntataisteluja ensin Imatralta ja sitten Kantturaniemestä. Ylipäällikkö Mannerheim kävi henkilökohtaisesti luovuttamassa hänelle Mannerheim-ristin juuri Kantturaniemessä , Kinnunen kertoo.
Maapohja, noin parikymmentä hehtaaria, on aikaan lunastettu valtiolle. Se on nykyään Metsähallituksen hallinnoima. Rakennukset on 1965 myyty huutokaupalla Puolustusvoimien tai Rajan henkilöstölle lomakäyttöön. Nykyään rakennuksia voi ostaa ja myydä kuka vaan, mutta ostajan täytyy liittyä perinneyhdistykseen.
Metsähallituksen maanomistukseen liittyy sikäli tummia pilviä, että se haluaisi myydä osan alueesta loma-asuntotonteiksi. Kinnusen mielestä se rikkoisi peruuttamattomalla tavalla yhtenäisyyden alueella, jolla on historiallista merkitystä valtakunnallisestikin. Kinnunen toivoo apuja muun muassa Museovirastolta ja maakuntakaavasta alueen suojelemiseksi.
Vaikka rakennukset on tehty sotilaille, ne eivät ole karuja lautaparakkeja. Rakennukset on suunnitellut hyvin tunnettu arkkitehti Elsi Borg. Rakennuksia on kahta tyyppiä. Tyyppi A1 aliupseerirakennus ja A2 upseerirakennus. Säilyneet talot ovat paritaloja. Ne edustavat tyylillisesti funktionalismia, eli käyttötarkoitus ja käytännöllisyys on sanellut muodot ja ratkaisut aistillisuutta unohtamatta. Rakennuksissa on loiva harjakatto, pystylaudoitus peiterimoin, pystyjakoiset ikkunat ja korkea betoni sokkeli. Aistillisuutta tuovat sormipaneloidut ulko-ovet ja sisäpuolella vaneriviiluiset sisäovet sekä tyylikkäät katto- ja jalkalistat.
Niissä on nykystandardia korkeampi huonekorkeus. Noin 50 neliöön on mahdutettu olohuone, makuuhuone ja keittiö. Upseerihuoneisto muistuttaa aliupseerihuoneistoa, mutta siinä on kaksi makuuhuonetta ja palvelijan huone. Sen pinta-ala on noin 90 neliötä. Pieni kellarikin asuntoihin kuuluu, sekä ulkona käymälä-liiterirakennus, sekin naapurin kanssa puoliksi. Sisutuksessa on käytetty paneelia. Lämmön antoivat pönttöuunit ja kamiinat.
-Kylmiä nämä ovat talvella, kun eristyksiä ei juuri ole. Myöskin mukavuudet rajoittuvat lähinnä alueen keskellä olevaan porakaivoon ja sähköistykseen. Yhteiselle saunalle ja uimarannalle Pien-Saimaalla joutuu hieman kävelemään. Sinne on talkoilla rakennettu muun muassa laavu.
Kinnunen visioi, että Kantturaniemi voisi jonain vuonna olla osakohteena esimerkiksi Salpavaelluksella.