Maanantaina 28.2 sain avunpyynnön tiedustella, olisiko meidän alueellamme mahdollista luovuttaa materiaalia ja varusteita ukrainalaiselle vapaaehtoistaistelijajoukolle. 

Asiaa hetkin pohdittuani otin yhteyttä Ari-Matti Reposeen joka lupasi organisoida keräyksen. Sovimme takarajaksi ke 2.3 sekä keräyspaikaksi LauRes:n hallin, jossa oli tarkoitus ruotia myös tulevia Etelä-Karjalan sotilasmarssin kuvioita. 

Saavuin hallille kuuden maissa iltapäivällä, ja kerätyn materiaalin määrä lievästi sanottuna yllätti. Näin lyhyellä varoitusajalla valtava määrä tavaraa, niin lääkintä/kenttähuoltoon sekä muutakin tarvittavaa kampetta, unohtamatta Imatran reserviläisten merkittävää kenttälääkintämateriaalilahjoitusta. Oma arvioni kokonaismäärän rahallisesta arvosta menee yli kolmentuhannen euron, tämä kaikki yksityisien henkilöiden lahjoittamana ja muutaman päivän varoitusajalla. 

Torstaiaamun valjetessa alkoi avustuskuorman lastaus ja matka isollekirkolle, kohti sovittua osoitetta, jonka sain kontaktiltani. Matkalla mielessä pyöri monenlaisia ajatuksia, minkänhänlaiseen kellarivarastoon tarvikkeet luovutetaan ja kuka mahdollisesti on vastassa, vaikka osoitteen perusteella tiesin kohteen olevan pääkaupunkimme ytimessä.  

Kohtuullisen ajomatkan jälkeen saavuimme perille ja hetken odottelun jälkeen saapui paikalle yhteyshenkilö Nicole (nimi muutettu). Hetken rupateltuamme avasin auton lavakannen ja hän katseli tavaramäärää selvästi liikuttuneena, todeten luulleensa meidän tuovan muutaman Ikean kassillisen verran tavaraa ja mainiten materiaalin olevan vielä sellaista jota he todella tarvitsevat määränpäässä. 

Kannoimme tavarat Helsingin ydinkeskustan vilinässä elinkeinotoimiston (nimimuutettu) eteiseen, joka sijaitsi vastapäisen rakennuksen toisessa kerroksessa, ohikulkijat eivät voineet olla näkemättä minkälaista materiaalia siirsimme rakennukseen. Arvasivat taatusti, mutta kukaan ei puuttunut millään lailla asiaan, sillä kysehän ei selkeästi ollut mistään normi muuttokuormasta. 

Varusteet oli määrä noutaa jo saman päivän aikana välivarastoon, jossa ne inventoidaan, ja kartoitetaan lisätarpeet seuraavan lähetykseen, sekä tarkennetaan aikataulut. Seuraava kuorma kohti Ukrainaa on tarkoitus lähteä tulevan viikonlopun aikana, edellinen kuorma oli jo lähtenyt ko. aamuna ollen ääriään myöten täynnä. 

Kuljetukseen valitut henkilöt ovat toisilleen tuttuja ja kohdealueen tuntevia, jolla varmistetaan että materiaali menee luotettavasti ja varmasti perille oikeaan kohteeseen, ilman turhia välietappeja. Eli tärkein asia on hoidossa ja etenee. 

Ihmisten auttamisenhalu tällaisessa tilanteessa on ihailtavaa, se kuinka lyhyessä ajassa pystytään pyyteettömästi reagoimaan todelliseen hätään ja avuntarpeeseen. 

”Pienistä puroista syntyy suuri joki”, tämän sanonnan myötä yllämainittu pisara purossa, joka ei tätä kirjoittaessa ole todellakaan ainoa maassamme eikä maailmassa aiheuttaa toivottavasti niin vuolaan virran, että siihen on pakko herätä. 

Toimikoon tämä  malliesimerkkinä ja haasteena muille, yhdistyksille ja yhteisöille, kuinka  yhteistyö voi parhaimmillaan toimia, mikäli siihen on halua. 

  

Suurkiitokset yhteistyöstä. 

Lauritsalan reserviläiset ry 

Imatran reserviläiset ry         

Jari Makkonen LauRes