Etelä-Karjalan valmius- ja turvallisuusseminaarissa Lappeenrannassa oli tänä vuonna keskeisenä teemana evakuoinnit ja väestön siirrot mahdollisen kriisin aikana. Lähestymiskulmina olivat viime sotien aikoina 1939-1940 ja 1944 tapahtuneet Karjalan evakuoinnit kokemuksineen, sekä tänä vuonna läpikäyty valtakunnallinen evakuointiharjoitus LVV26. Lisäksi kuultiin lisääntyvistä uhkista yhteiskunnallemme, kotien varautumisesta sekä Ukrainan opetuksista yhteiskunnan toimintakyvyn säilyttämisessä.

Kannaksen, rajakuntien ja Lapin siviiliväestön evakuoinnit olivat mittakaavaltaan ainutlaatuisia maailmankin mittakaavassa, ja onnistuivat pääpiirteissään yllättävän hyvin, arvioi aiheesta puhunut Lappeenrannan kaupungin turvallisuus- ja riskienhallintapäällikkö Ari-Pekka Meuronen.
Meuronen kertasi, että suunnitelmat väestön evakuoimiseksi olivat varsin puutteellisia ennen Talvisotaa. Sisäministeriö ohjeisti halukkaita lähtemään syyskuussa 1939, mutta kun sota ei sitten vielä syttynytkään, iso osa lähteneistä ehti palata ennen marraskuun loppua. Varsinaisiin evakuointeihin ryhdyttiin vasta sodan jo alettua 30.11.1939.

Iso osa Kannaksen väestöä palasi kotiseuduilleen 1941 onnistuneen takaisinvaltauksen jälkeen.

Evakuointisuunnitelmia tarkennettiin jossain määrin Talvisodan jälkeen, mutta keskeneräisiksi ne jäivät. Kun suurhyökkäyksen uhka kasvoi 1944, varsinkaan siviiliväestölle eikä oikein sotajoukoillekaan kerrottu mitään paniikin välttämiseksi. Paikalliset sotilasviranomaiset esittivät Kannaksen rajakuntien siviilien evakuointia jo maaliskuussa 1944, mutta lupaa ei annettu. Niinpä toteutus jäi viime tippaan, ja tehtiin improvisoidusti. Esimerkiksi Viipurin evakuointikäsky annettiin illalla 16.6.1944, ja kolme päivää myöhemmin siviiliväestö oli pääosin poistunut. Viipuri menetettiin 20.6.

Kun viime sotien aikaisista kokemuksista ammentaa nykypäivään, Meurosella oli muutamia havaintoja.
-Silloin väestöllä ei ollut juurikaan omia ajoneuvoja. Nykyisin monilla perheillä on useitakin autoja, ja väestö siirtyisi pitkälti omilla ajoneuvoillaan, ja yhteiskunta joutuisi järjestämään kyytejä vain pienelle osalle.
-Ajoituksen merkitys on suuri: ei liian aikaisin eikä liian myöhään., ettei tule pumppaavaa liikettä edes takaisin. Tärkeää on myös jakaa väestölle oikeaa tietoa, ja että kunnat pitävät yllä hyviä ja luottamuksellisia yhteistyösuhteita turvallisuusviranomaisiin.

Turvallisuus- ja valmiustoiminta on suunnittelua ja harjoittelua, mutta ennen kaikkea verkostoitumista. Paikallisesti Etelä-Karjalan turvallisuus- ja valmiustoimikunta on tässä tärkeä, että tunnemme toisemme ja tiedetään, mitä kukin tekee, Meuronen päätti esityksensä.

Laajin evakuointiharjoitus koskaan

Tänä vuonna toteutetun valtakunnallisen evakuointiharjoituksen LVV26 kokemuksista kertoi pelastusylitarkastaja, eversti (evp.) Markku Hutka Lupa- ja valvontavirastosta. Myös hän korosti käytännön harjoittelun merkitystä.
-Ei enää riitä, että vain keskustellaan, vaan harjoitukset on vietävä käytännön tasolle.
Hutkan mukaan LVV26-harjoituksen aiheena oli väestön evakuointi idästä länteen. Tärkeää oli, että se pelattiin riittävän laajana. Siihen osallistui noin 500 organisaatiota ja yli 10000 henkilöä. Mukana oli viranomaistahojen lisäksi laajalti yrityksiä, kuntia, seurakuntia, järjestöjä ja muita tahoja, joilta saatiin henkilöresurssin lisäksi muun muassa tiloja ja ajoneuvoja.
Harjoitus oli Hutkan mukaan kaikkiaan onnistunut, ja osallistujat olivat siihen sitoutuneita.
-Kaikki halusivat aidosti harjoitella. LVV:n valmiusharjoituskonsepti toimii, mutta vaatii osallistujilta huolellista valmistautumista. Merkittävin kehittämiskohde on yhteistoiminta. Onnistumisia olivat esimerkiksi viestintä ja kuljetukset. Tarvetta sen sijaan olisi yhteiselle dataperusteiselle tilannekuvajärjestelmälle.

Tämä oli ensimmäinen tämän tason harjoitus, ja oli askel taas eteenpäin valtakunnan tasolla. On käynyt selväksi, että pelkät suunnitelmat eivät auta, vaan se, että harjoitellaan, harjoitellaan, harjoitellaan, Hutka tähdensi.

Kotivara kuntoon

Valmiussuunnittelija Arttu Tyystjärvi Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta muistutti, että jo normaaliolojen häiriötilanteiden takia kannattaa ylläpitää kotivaraa, kuten kolmen vuorokauden tarpeita ruuasta, vedestä, lääkkeistä ja muista tarpeellisista tarvikkeista ja myös jonkin verran käteistä rahaa.
-Arjen varautuminen luo perustan myös poikkeusoloille, Tyystjärvi muistutti. Hamstraamaan ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä.
Kotivarasta löytyy oppaita ja opastusta laajasti painettuina sekä verkosta.

Kouvolan turvallisuuspäällikkö, eversti (evp.) Vesa Huuskonen alusti Ukrainan opetusten pohjalta siitä, kuinka yhteiskunta voi säilyttää toimintakykynsä sodan keskelläkin. Muuttuvasta turvallisuusympäristöstä ja nykypäivän erilaisista uhkista kertoi Maasotakoulun koulutuskeskuksen johtaja everstiluutnantti Jere Vettenranta.

Järjestyksessä kolmannen valmius- ja turvallisuusseminaarin järjestivät 17.10. 2026 yhdessä Etelä-Karjalan reserviupseeripiiri sekä Lappeenrannan kaupunki. Kaupungintalon valtuustosali oli täynnä asiasta kiinnostuneita. Seminaarin juonsi ja moderoi tälläkin kertaa reserviupseeripiirin puheenjohtaja maj (evp.), FT Seppo Naapila. Hän muistutti, että vaikka seminaarissa puhutaan väestönsiirroista, se ei ole pelottelua, vaan varautumista. Seminaarin avaussanat lausui kaupunginjohtaja Tuomo Sallinen.

Seminaarin kantavana ajatuksena oli tarkastella sitä, mitä voimme oppia menneisyydestä ja kuinka voimme vahvistaa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Näiden seminaarien tavoitteena on yhdistää asiantuntijatieto, käytännön kokemukset ja osallistujien näkemykset yhteiseksi oppimiseksi ja valmiuden kehittämiseksi.

Ilkka Pohjalainen

Markku Hutka (vas.)  kertoi evakuointiharjoituksen sujumisesta. Seminaarin juonsi Seppo Naapila. Kuva Ilkka Pohjalainen