Iitiän laavulla Lemintien varressa paljastettiin perjantaina 16.10. osasto Vehniäisen muistokivi laattoineen. Laavun osoite on Lemintie 64, Lappeenranta. Päämajan kaukopartio-osasto Vehniäisen (U2/V) tukikohta ja raja-asema sijaitsivat Iitiän kylässä jatkosodan syttyessä sekä Kannaksen takaisinvaltauksen aikana 22.6.-20.9.1941.

Tilaisuudessa tiedusteluhistorian tutkija ja kirjailija Mikko Porvali kertoi osasto Vehniäisen sekä ErP4:n vaiheista ja kytkennöistä Iitiään.
Muistomerkin on puuhannut paikalle Etelä-Karjalan Kiltapiiri, Tammenlehvän Etelä-Karjalan perinneyhdistys, Erillinen Pataljoona 4:n perinneyhdistys sekä Maanpuolustuskiltojen liitto. Muistokivi on peräisin Salpalinjasta.

Tilaisuudessa avaussanat lausui kiltapiirin puheenjohtaja Anna-Stiina Myllymäki. Hän tähdensi, että muistomerkin paljastus muistuttaa siitä, että teot ja uhraukset eivät ole olleet turhia. Hän lausui myös erityiskiitokset muistomerkin puuhaamisesta killan varapuheenjohtaja Mauno Sirénille sekä Pekka Räätärille. Eri puheenvuoroissa kiiteltiin myös kyläläisten talkoohenkeä, laavun maanomistajaa sekä Kuljetus Kilpiää, jonka nosturilla raskas kivi nostettiin paikalleen.

Lappeenrannan kaupungin sekä Tammenlevän perinneyhdistyksen puheenvuoron piti eversti evp. Janne Mäkitalo, ja tilaisuutta juhlisti saksofoniesityksillään V-P Tuomola. Kaksi perinneratsukkoa seurasivat tilaisuutta sivummalla, ja toivat oman säväyksensä lokakuisen iltapäivän hämyiseen ja seesteiseen tunnelmaan.
Pekka Räätäri kertoi, että laavun seinälle on tarkoitus tehdä kunnon infotaulut teksteineen ja kuvineen kertomaan osasto Vehniäisen vaiheista Iitissä. Itse asiassa taulujen raakaversiot olivat jo nähtävillä tilaisuudessa.
Mikko Porvali on kirjoittanut sisällön infotauluun. Hänen luvallaan lainaan sen tähän. Yhdysmies julkaisee myöhemmin verkossa ja joulukuun painetussa lehdessä laajemman artikkelin aiheesta.

Tiedustelunyrkki
Välirauha 13.3.1940-25.6.1941

Talvisodan jälkeen tarvittiin tilannekuvaa puna-armeijan toiminnasta uuden rajan takana. Tätä hankittiin muun muassa salaisin partioin, jotka liikkuivat Neuvostoliitossa salaa, siviilipukuisina tiedustelijapareina. Useimmat tiedustelijat olivat kotoisin luovutetulta alueelta ja toimivat lapsuusmaisemissaan.
Tiedustelu oli aina päätehtävä. Tämän lisäksi valmistauduttiin junien suistamiseen ja siltahävitteisiin. Salainen tiedustelu oli kesäkauden taktiikka: niin lumipeite kuin kelirikkokauden sää estivät salaisen tiedustelun.
Tätä työtä teki neljä Päämajan tiedusteluosaston alaista alatoimistoa. Eteläisin toimisto U2/V oli talvisodan jälkeen evakuoitu Viipurista Lahteen. Sen johtajana toimi kapteeni Johannes (Hannes) Vehniäinen. Toimialueena oli Karjalankannas ja Leningradin ympäristö.
Rauhan oloissa toimiston palveluksessa oli kymmenkunta tiedustelijaa, mutta samalla varauduttiin kolmikymmenmiehisen kaukopartio-osaston perustamiseen. Tiedustelijoita koulutettiin kolmiviikkoisilla kursseilla Lahden Ahtialassa.
Vakoilumatkojen rajanylityksiä järjestäneitä raja-asemia oli kaksi: Lappeenranta ja Rautjärvi. Kun partiointi kiihtyi ja jatkosota alkoi, Rautjärven raja-asema siirtyi 22.6.1941 Ruokolahden Haloniemeen ja Lappeenrannan raja-asema Lappeen pitäjän Iitiän kylään. Iitiään muuttaneen partio-osaston vahvuus oli 1+15+1. Neljä päivää myöhemmin alatoimisto U2/V:n johtopaikka siirrettiin Lahdesta Iitiään.

Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.
Neuvostoliiton vastaus meille tuli ilmapommitusten muodossa 25.6.
Suomi tulkitsi olevansa jälleen sodan osapuolena.

Tukikohtana Iitiä
Jatkosodan alussa 25.6.-20.9.1941

Osaston johtopaikka toimi Pusan talossa. Partiomiehistö majoitettiin Virolaisen taloon. Radioasema perustettiin Karhun taloon. Lahdessa koulutetut reserviläiset kutsuttiin palvelukseen jatkosodan alkaessa.

Siviilipukuiset tiedusteluparit vaihtuivat sotilasasuisiin partioihin ja pistoolit konepistooleihin. Vakoiluun erikoistuneesta U2/V:stä muodostui tiedusteluun erikoistunut Päämajan kaukopartioyksikkö, Osasto Vehniäinen.

Iitiän jälkeen

Viipurin valtauksen (30.8.) jälkeen osasto siirtyi jälleen talvisotaa edeltäneeseen asemapaikkaansa Viipuriin. Partiointi Kannaksella päättyi vanhan rajan saavuttamiseen. Syksystä 1941 alkaen osasto perusti partiointikeskuksen Syvärin rannalle Vaasenin kylään. Osaston johtopaikka säilyi Viipurissa.

Heinäkuussa 1943 Päämajan kaukopartioyksiköt yhdistettiin kaukopartiopataljoonaksi, joka sai nimen Erillinen Pataljoona 4.
Osasto Vehniäinen teki sotavuosina 81 partiomatkaa. Sen riveissä palveli 129 partiomiestä, joista 34 kaatui tai katosi. Lisäksi kaksi lottaa hukkui Syväriin talvella 1942.
Rautjärven raja-aseman muistomerkki paljastettiin 26.5.1991. Se sijaitsee Rautjärven entisen yläpappilan pihassa. Yläpappila oli salaisen sotilastiedustelun
tukikohtana 1940–41, ennen siirtymistä Ruokolahden Haloniemeen.

Mikä oli Iitiän vaiheen merkitys?

Osasto Vehniäinen tuki Kannaksen takaisinvaltausta hyökkäysvaiheen aikana. Sodanjohdon tilannekäsitys rakentui ilmakuvauksen, radiotiedustelun sekä sotavankikuulustelujen kautta, mutta partiotiedustelu oli tärkeä tapa varmistaa tiettyjä asioita itse.

Iitiän kaudella huollettiin ensimmäisen kerran kaukopartioita lentoteitse. Muonatorpedohuolloista siirryttiin myöhemmin partioiden lentokuljetuksiin, mikä vähensi tappioita ja ulotti partiotiedustelun merkittävästi syvemmälle vihollisen maaperälle.

Samalla rutinoiduttiin radioverkon ylläpitoon ja käyttöön. Partioyksiköiden viestiasemat muodostivat yhteisen radioverkon, joiden kautta kyettiin pitämään kaksisuuntaisesti reaaliaikaista yhteyttä tehtävillään olleisiin kaukopartioihin.

Ilmavoimilta saatu lentokuljetustuki sekä pitkälti viestilottien voimin ylläpidetty ja tehokkaasti salattu radioviestintä olivat keskeiset menestystekijät, joiden avulla kaukopartiotiedustelua kyettiin jatkamaan läpi sotavuosien.

Teksti: Uutisessa Ilkka Pohjalainen, historiaosuus Mikko Porvali

Muistomerkkiä paljastamassa Anna-Stiina Myllymäki ja Mauno Sirén. Taustalla myös perinneratsukot. Kuva Ilkka Pohjalainen

Yleisöä oli kertynyt laavulle seuraamaan tilaisuutta. Kuva Ilkka Pohjalainen