Lappeenrannan kaupunki ja lähiseutu ovat täynnä sotahistoriallisia kohteita: Joukkojen perustamis- ja koulutuspaikkoja, raskaiden pommitusten kohteita, lentäjä-ässien kenttä, laaja sankarihautausmaa, sotasairaaloita muun muassa Armilassa, traagisia menetyksiä ja ihmepelastumisia, sotavankien säilytystä, hautaamista ja palautuksia sodan jälkeen.

Tammenlehvän Etelä-Karjalan Perinneyhdistys ry. järjesti parituntisen bussikierroksen näihin kohteisiin syyskuun toisella viikolla. Kierrokselle lähdettiin Rakuunamäeltä. Oppaana toimi Raili Leino ja asiantuntijana eversti, evp Janne Mäkitalo, joka on yhdistyksen uusi puheenjohtaja.”

Bussi oli varattu täyteen. Leino ja Mäkitalo vuorottelivat mikrofonin ääressä. Faktaa ja pieniä tarinoita oli sopivassa suhteessa. Kierros oli kaiken kaikkiaan mainio, ja sille soisi uusintaa ja jatkokehittelyä.

Tiiviin aikataulun takia missään kohteessa ei jalkauduttu. Ajallisesti selostus pakostakin hyppi Talvisodan ja Jatkosodan tapahtumien välillä, mutta yleisöllä taisi olla sen verran pohjatietoa, että paketti pysyi kasassa.

Rakuunamäen jälkeen varsinaisina kohteina olivat sankarihautausmaa, rautatieasema, Simola, lentokenttä ja linnoitus, mutta myös Lappeenrannan keskusta-alueen moniin rakennuksiin ja entisiin rakennuksiin liittyy sota-aikaisia tietoja ja tarinoita. Esimerkiksi vesitornissa hoitivat ilmavalvontaa lotat, sotilaspojat ja pikkulotat. Kurkipatsaan kohdilla tuli täysosuma väestönsuojaan. Saimaanlinna-talon ullakolle lensi pommitusten seurauksena iso kivenlohkare, joka on siellä vieläkin muistolaatalla varustettuna.

Talvisodan tuhotorstai

Lappeenrantaa pommitettiin rajusti talvi- ja jatkosodassa ja tuhot olivat sen mukaiset.  Rakennuksia tuhoutui kokonaan 160 ja vaurioitui 500. Lappeen puukirkko säilyi, mutta lasimaalausikkuna särkyi,

Esimerkiksi 1940 helmikuun 15. päivän pommituksessa kuoli palopäällikön mukaan heti 18 ihmistä. Päivä kulkee nimellä tuhotorstai.

Lumisateet haittasivat ajoittain lentotoimintaa, mutta pommitukset aiheuttivat silti pahoja aineellisia tuhoja ja henkilövahinkoja. Väestönsuojelun ja palotorjunnan voimavarat olivat varsinkin Talvisodan aikaan vielä heppoisia, mutta tekivät sen minkä voivat. Taistelu palopommien sytyttämien rakennuspalojen sammuttamiseksi oli ylivoimaista.

Leino kertoi esimerkiksi, kuinka kovalla pakkasella Kaukaan tehtaan palokunnan miehet jäätyivät avonaisessa autossaan vaatteistaan kiinni niin, että heidät piti leikata irti. Työnsä kuitenkin hoitivat noissakin olosuhteissa.

Simolan tragedia 1944

Nykyisen Lappeenrannan alueella (tuolloin Lappeen kunnassa) tapahtui Jatkosodan tuhoisin yksittäinen pommitus, kun Neuvostoliiton ilmavoimat hyökkäsivät Simolan asemalle 19.–20. kesäkuuta 1944. Hyökkäyksen tavoitteena oli katkaista junaliikenne Karjalan kannakselle.

Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat kolmeen otteeseen Lappeen Simolan rautatieasemaa sekä Etu-Simolan pysäkkiä. Pommituksessa kuoli ainakin 142 ihmistä, ehkä jopa 200, heistä noin puolet oli siviilejä ja loput sotilaita ja neuvostoliittolaisia sotavankeja. Haavoittuneita oli ainakin 150. Pommitukset liittyivät Kannaksella alkaneeseen suurhyökkäykseen, koska Simola oli tärkeä solmukohta suomalaisten sotilaskuljetuksille, ja Neuvostoliitto yritti katkaista junaliikenteen Kannakselle. Niinpä aseman tienoo oli täynnä sotilaita, kalustoa, evakoita, muita siviilejä ja sotavankeja. Junalastina oli myös ampumatarvikkeita rintamalle.

Ensimmäinen Simolan pommitusaalto liki sadan koneen voimin maanantai-iltana 19.6. oli tuhoisin, kuolonuhreja 101. Kaupan kellariin osunut pommi surmasi kerralla yli 40 sieltä turvaa hakenutta ihmistä. Asemalla olleiden neuvostoliittolaisten sotavankien kerrotaan hurranneen pommitusten aikaan. Avoinna on kysymys siitäkin, toimittiko joku tietoja viholliselle aseman junaliikenteestä.
Vihollinen ei onnistunut tavoitteessaan, ja rautatieliikenne saatiin hyökkäysten jälkeen pian kunnostettua suurelta osin. Tiukka sotasensuuri esti pommituksesta uutisoinnin pitkäksi aikaa.

Kesäkuussa ja heinäkuussa 1944 Lappeenrannan kaupunkialue ja rautatieinfrastruktuuri joutuivat kovien ilmapommitusten kohteeksi jatkosodan loppuvaiheessa suurhyökkäyksen torjuntataisteluiden aikana. Osumia tuli myös Alakylään, Tykkiin ja Kiviharjuun. 1.7.1944  sai osuman ammusjuna, joka räjähti kello 12.45. Tapauksesta kertova muistokivi löytyy asema-alueelta.

Myös Lappeenrannan lentokenttä oli heinäkuun alussa neuvostopommittajien kohteena yhtä aikaa Immolan kanssa, mutta tuhot Lappeenrannassa jäivät lentokentän osalta vähäisiksi. Lentokentän pommitukseen päättyivät Lappeenrantaan kohdistuneet pommitukset. Lentokentän tuntumassa Prisman edustan viheralueella on lentäjä-ässien muistomerkki.

Suuri sankarihautausmaa

Lappeenrannan historian suurimmat sankarihautajaiset järjestettiin 19. toukokuuta 1940, jolloin Lappeenrannan sankarihautausmaahan siunattiin lähemmäs 500 Talvisodassa Kannaksella kaatunutta ja kentälle jäänyttä sankarivainajaa. Lappeenrannan sankarihautausmaalle on haudattu noin 2 500 sankarivainajaa, ja myöhempinä vuosikymmeninä siellä on järjestetty useita valtakunnallisia tuntemattomien sotilaiden hautajaistilaisuuksia.

Huhtikuussa 1942 Lappeenrannassa odotti kuljetuksia rintamalle 3500 nuorta sotilasta. He jäivät joksikin aikaa jumiin, koska rospuuttokelit estivät kuljetuksia. Kuvausten mukaan miehissä oli Järjestelykeskuksella aika paimentaminen, kun kaupungin houkutukset olivat käden ulottuvilla, ja edessä lähtö rintamalle, Mäkitalo kertoili.

Kaupungin alueella ja muun muassa Lauritsalassa jahdattiin myös desantteja.

Mäkitalo tyrmää torikahvijuttuina puheet kesän 1944 pikaoikeuksista ja teloituksista Lappeenrannan seudulla. Mistään ei ole löytynyt niille todistepohjaa. Tosiasia sen sijaan on, että paljon sotilaita pakeni suurhyökkäyksen alta Lappeenrantaan ja jopa Saimaan saariin asti, ja heitä palautettiin joukko-osastoihinsa, kun kiinni saatiin tai itse hakeutuivat ihmisten ilmoille.

Sotien jälkeen Neuvostoliittoon palautettiin sen vaatimuksesta Lappeenrannasta yli 500 sotavankia, viimeiset 1946. Lappeenrannan seudulla on neljä sotavankien hautapaikkaa.

Hankkeena bibliografia

Bussikierroksen lopussa Janne Mäkitalo kertoi sota-aikoja koskevasta bibliografiahankkeesta ja siihen liittyvästä esitelmästä. Bibliografia on kirjallisuusluettelo.

Lappeenrannasta ja Etelä-Karjalasta sotien kourissa on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Nyt ideana on kerätä tieto näistä julkaisuista luettelon muotoon. Mäkitalo haastaakin ihmisiä kaivelemaan kirjahyllyjään, vinttikomeroitaan ja muistiaan.

Tähän liittyen Lappeenrannan kaupunki, Lappeenrannan pääkirjasto ja Tammenlehvän Etelä-Karjalan Perinneyhdistys järjestävät Lappeenrannan pääkirjaston tapahtumasali Heikissä talvisodan alkamisen vuosipäivänä 30.11. klo 17.00–18.00 esitelmätilaisuuden ”Etelä-Karjala sodassa 1939–1944 -bibliografia”. Esitelmän pitää eversti evp, dosentti, sotatieteiden tohtori Janne Mäkitalo.

Yhdistyksen verkkosivuilla tullaan julkaisemaan esitelmän otsikon mukainen luettelo teoksista, joissa kuvataan maakunnassamme talvi- ja jatkosodan sekä niiden välisen välirauhan aikana sattuneita sotaan liittyneitä tapahtumia. Esitelmässä kuvataan tiedossa olevia keskeisimpiä julkaistuja kirjallisia lähteitä, mutta yleisön apua kaivataan tuntemattomampien ja harvinaisempien painotuotteiden tunnistamiseksi. Suuri osa näistä teoksista löytyy Lappeenrannan kirjastojen hyllyiltä.

Ilkka Pohjalainen