Etelä-Karjalan reserviupseeripiiri pääsi vierailemaan Panssariprikaatissa Parolannummella elokuun viimeisenä viikonloppuna. Matkan oli järjestänyt piirin puheenjohtaja Seppo Naapila. Retken suosio yllätti, sillä 50-paikkainen bussi tuli täyteen ilmoittautuneita, ja joku taisi tällä kertaa jäädä varasijoillekin. Tällaisilla tutustumiskäynneillä on selvästi kysyntää, ja saanevat jatkoa.

Menomatkalla Naapila kertoi panssariaselajin synnystä sekä historiasta Suomessa. Maailman ensimmäiset panssarivaunut, englantilaiset Mark-panssarit järkyttivät saksalaisia Ensimmäisessä maailmansodassa.

Suomeen hankittiin ensimmäiset panssarivaunut Ranskasta 1920-luvulla, ja ne olivat Renaulteja. Talvisotaan mennessä ne olivat jo vanhentuneita, ja viimeiset niistä päätyivät maahan kaivetuiksi pesäkkeiksi.

Talvi- ja jatkosodassa vihollinen laski paljon panssarivaunujen varaan, mutta puolustajaa auttoi suomalainen maasto sekä taistelijoiden rohkeus. Suomessa oli kehitetty edelleen Espanjan sodan aikaan keksittyä keinoa tuhota panssarivaunuja polttopulloilla ja kasapanoksilla. Tämä edellytti kuitenkin, että sotilas uskalsi mennä ja pääsi panssarivaunun lähituntumaan.

Oman osuutensa Naapilan menomatkan esityksessä sai tietenkin myös sodan aikainen panssarikomentaja Ruben Lagus. Suomalainen panssariase vakiinnutti asemansa sodan aikana ja sen jälkeen, joskin haki paikkaansa puolustusvoimien rakenteessa. Sodan jälkeinen kirjava kalusto koheni vähitellen.

Suomi sai 2000-luvulla hankittua edullisesti Saksasta käytettyjä Leopard 2A4-vaunuja, mitkä muodostavat yhdessä Leopard 2A6-vaunujen kanssa nykyisen kaluston pääosan.

Ukrainan opit

Parolannummen varuskunnassa ryhmäläiset otti vastaan Panssariprikaatin varakomentaja eversti Tero Koljonen. Hän piti puheenvuoron ajankohtaisaiheista varautumisen näkökulmasta.

Hänen arvionsa mukaan Ukraina on kestänyt etenkin siksi, että yhteiskunta siellä toimii sodasta huolimatta normaalisti. Ilmahälytyksiä on, mutta kun ne ovat ohi, koulut ja kaikki muu jatkuu. Se on oppi, joka sieltä voidaan ja kannattaa omaksua.

Yleisön edustaja kysyi, onko panssariaselaji nykyisen droonisodan aikakaudella jo menneisyyttä.

-Panssariasetta ei olla romuttamassa, mutta se edellyttää sen kehittämistä, Koljonen arvioi.

Panssarit tarjoavat edelleen ylivertaista liikkuvuutta ja tulivoimaa yhdistettynä suojaan, mutta se edellyttää myös saumatonta toimintaa yhdessä jalkaväen kanssa. Suomalainen ja esimerkiksi ukrainalainen maasto eroavat toisistaan merkittävästi. Joukkojen koulutuksen laatu nousee avainasemaan.

Seuraavaksi ohjelmassa oli tutustuminen simulaattorikoulutukseen sekä Panssariprikaatin käytössä olevaan kalustoon, uuteen ja vanhempaan.

Simulaattorikoulutuksen ideana ei ole pyrkiä tekemään koulutuksesta halvempaa, vaan tehostaa sitä. Koulutushalleissa näimme esimerkiksi Leopardien puoliksi avonaisia konstruktioita, moottoritiloja, tykkitorneja ja sisätiloja. Simulaattoreilla voidaan harjoitella esimerkiksi panssarivaunujen ohjaamista, lataamista, ampumista ja erilaisia häiriötiloja.

Panssarimuseo

Retkemme päättyi käyntiin Panssarimuseossa. Siellä olisi riittänyt tutkittavaa vaikka koko päiväksi. Mieleen jäivät esimerkiksi ensimmäisen näyttelyhallin kalusto, joka oli vanhimmasta päästä. Esillä oli esimerkiksi ainut säilynyt Suomeen hankittu Renault FT-17 sekä ulkoalueella seisova panssarijuna.

Etelä-Karjalan reserviupseeripiiri sekä Yhdysmies kiittävät Panssariprikaatia hienosta vierailupäivästä. Kiitoksia myös turvallisen kuljetuksen antaneelle Liikenne O. Eteläpäälle.

Ilkka Pohjalainen